Isänä olemisen sietämätön keveys

Remppaa ja kremppaa

2009-08-07T16:15:00.003+03:00

Remppaa on tullut tehtyä. Keväällä aloitin ulkoseinän remontoinnin, eli ulkovuorilaudoituksen vaihdon, se jäi kesken kun sain selkäkivun joka sittemmin on diagnosoitu välilevyn pullistumaksi (kaksi itseasiassa).

Keskenhän se jäi, selkäkipu oli aika kova, välillä nautittiin kolme-neljä tulehduskipulääketabelttia päivittäin, melkein kaksi kuukautta niitä tuli syötyä. Onneksi nyt aletaan olla voiton puolella, kävin fysioterapiassa, vielä on epäselvää kuka sen lystin maksaa, minä vai työnantaja. Jossain vaiheessa olen käynyt työnantajan piikkin fysioterapiassa samassa lääkärifirmassa, mutta nyt ilmeisesti on sopparia muutettu.

No nyt kuitenkin selkä taas antaa myöden tehdä julkisivuremonttia. Menee muutama koolinki vaihtoon. Viime kesänä tulikin tehtyä katto uusiksi.

Hyvää pääsiäsitä

2008-03-23T22:57:00.002+02:00

Kaikille lukijoille.

Tänään käytiin katsomassa Risto Räppääjä elokuvaa tuttavaperheen kanssa, eli sen perheen kanssa joilla oli tämä aviokriisi tai jokin, nyt on homma heilläkin tasaisempaa, kun mieskin otti ja kävi kokeilemassa ns. viereasta, niin vaimokin heräsi tai tuli mustasukkaiseksi. No yhtä kaikki, heillä menee nyt kaiketi paremmin, mutta mielenkiintoista, kuinka nainen heti kun mies kelpasikin toiselle naiselle, olikin niin mukava ja ihana. Samapa tuo, pääasia että kaikki on kaiketi nyt hyvin heiän perheessä.

No ei se meilläkään nyt aivan ruusuilla tanssimista ole, ainahan niitä riitoja tulee, ja tein tässä toissa päivänä milenkiintoisen havainnon.

Olimme vaimonkanssa keskustelemassa ja semme olleet aivan samalla aaltopituudella asiassa, ja hän tuli käyttäneeksi elekieltä johon sitten vastasin omalla "vastausvuorolla" käyttämällä samaa elekieltä, josta tulikin aikmoinen riita. Eli minä vähättelin häntä jne.

Yritin selvittää, että käytin aivan samoja metodeita kuin hänkin, mutta ei siitä mitään tullut, syyllinen olin minä :) Toinen asia jka harmittaa on se, että n. vuosi sitten vaimoni lupasi maksaa minulle matkan jonnekin kuvausreissulle. No nyt ollaan siinä tilanteessa, että hän on tulossa mukaan ja nyt mietitäänkin hinnan mukaan minne ollaan menossa. ELi se alkuperäinen ajatus oli ja meni. Melkein tekisi mieli sanoa, että antaa olla, ei mennä minnekään, kun ei voida mennä sinne minne minulla oli tarkoitus.

Jokiu tietysti tässä ajattelee, että onpa kehittävää riidellä matkan päämäärästä. No minulle se matka päämäärä on enemmän kuin tärkeä, koska olen menossa kuvaamaan ja tarvitsen kuvia mahdollista tulevaa näyttelyä varten. Katsotaan mitä tästäkin tulee.

Syntyvyydenhallintaa

2008-03-06T16:24:00.002+02:00

Tai ei nyt ehkä ihan, vaan lähinnä ehkäisystä on kyse. Vaimo on aika pitkälti hoitanut tuon ehkäisypuolen, ensin pillereillä, no joku vuosi mentiin kondomeilla, mutta sitten tuossa viime vuoden puolella vaimo käytti ehkäisylaastareita. Niistä aiheutui kaikenlaisia sivuvaikutuksia elimistölle. Lihomista, tunnealojen vaihtelua sun muuta.

No nyt päätin minäkin kantaa korteni kekoon, olihan asiasta keskusteltu jo aiemmin ja asiaa mietitty, en vain ollut saanut itsestäni irti. No nyt sitten n. viikko sitten soitin lekuriin ja sovin ajan jossa keskusteltiin sterilisaatiosta, ja tänään olis itse leikkauksen aika. Aika hyvin se meni, ei se kivaa ollut, en minä sitä sano, mutta nyt se on tehty. Jos nyt joku suunnittelee samaa, niin suosittelen ennen leikkausta ajamaan karvat kivespusseista :)

Faijakin kävi

2008-01-30T22:28:00.000+02:00

Niin faija on käynyt varsin usein, tässä sunnuntaina viimeksi ja sitä ennen tuossa ennen joulua ja sitten oli syksymmällä. No oli sillä faijalla asiaakin, oli joutunut pallolaajennus leikkaukseen, saanut sitten katetrista vielä tulehduksen ja joutui sairaalassa ottamaan ihan suonensisäistä antibioottia ja kotiinkin olivat laittaneet hevoskuurin. Mietimme sitten myöhemmin, että ei sleltä (Faijan puolelta) paljoa soitella, vaikka toinen oli joutunut leikkaukseen, eifaija ja tietysti vielä vähemmän hänen vaimonsa. Sanoinkin vaimolle, että sieltä ei nykyinen vaimo soittele vaikka faijasta henki lähtisi.

Olen aivan varma itseasiassa, että siinä vaiheessa jos ja kun faijasta henki lähtee ennen nykyistä vaimoansa, niin siellä kuolinpesä tyhjennetään ennenkuin kissaa ehtii sanoa, kukaan meistä lapsista tuskin ehtii katsomaan mitä jäi jäljelle, varsinkin sellainen materiaalinen tavara häviää varsinkin jos se on yhtään arvokasta tai vaikkei olisikaan. Tämä vaimo kun on mustasukkainen jopa mummoni valokuvista. Mutta minkäs teet, vakka kantensa on ilmeisesti löytänyt.

Taas on rauhallisempaa

2008-01-30T22:18:00.000+02:00

Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta ei ole sellaista riitelyä taas kuin mitä tässä on ollut. Ostin kuntosalikortin ja tänäään piti käydä sitten salilla, mutta siinä iltapäivällä kun laitoin tytöille uimakamppeet reoouun ja etsimme räpylät eteisen laatikosta, niin unohdin ne sitten kotiin. Olimme sopineet, että tytöt menevät äitinsä kanssa uimaan vanhemman tytön pianotunnin jälkeen. Minun piti siis mennä siksi aikaa kuntosalille ja tulla sitten uimaan, en sitten viitsinyt mennä sukkasilteen. Uin sitten sen puolisen tuntia. Pitäisi ostaa uimalasit, edelliset varastettiin uimahallista.

Harmittaa kun en voi liittää kuvia lisää tänne, ei ole tilaa. Täytyy yrittää selvittää saako sitä lisää jotenkin.

Launataina tulee Myllykoskelta pariskunta kylään he käyvät pariskuntana meillä sen 1-2/krt. vuodessa,, mies tykkää tehdä elisaisia ruokia ja nyt hänellä on mukanaan sitten villisian filee, siitä pitäisi sitten uunissa tehdä jotain, ai niin täytyy käydä alkossa hakemassa punaviiniä lisää. Lisukkeeksi sitten suppilovahveroita ja perunamuusia. Pariskunta ei ole naimisissa eikä heillä ole lapsia, eikä tulekkaan, molemmat alkavat olla jo sen verran paljon meitä iäkkäämpiä. Mutta mies on ottanut meidän tytöt jotenkin "omikseen" että hän aina huolehtii syntymäpäivät ja ostaa heille lahjoja, Lähettää kortteja kun käy viipurissa ja ostihan hän joululahjatkin molemmille. Tytöt tykkääväy myös hänestä kovasti ja osottavat tietysti heidän tuloa.

Katsotaan sitten lauantain jlkeen minkälaista siitä villisiasta tuli.

Naisen ymmärtämisen vaikeus

2008-01-25T21:25:00.000+02:00

Juh, otsikko kertokoon kaiken.On taas ollut jos jonkinlaisia ongelmia parisuhteessa, itsellä ja muilla. Kaverin vaimo on saanut päähänsä, ettei oma mies ole oikein hyvä, ja on nyt saanut luvan käydä keskusteluja vieraan miehen "nettituttavan" kanssa. Aivan kaikkea en tiedä enkä haluakkaan rietää, mutta puheluita sivukorvalla kuunnelleena voin sanoa ettei kovin hyvältä kuullosta.

Vaimoni kyseli samaa asiaa, että mitä minä tekisin samassa tilanteessa, sanoin olevani todennäköisesti aika ehdoton, john sain lisäkysymyksen, että mitä minä luulen tällaisessa tilanteessa tämän toisen osapuolen tekevän, jääkö vai lähteekö? Ja vastauksesta ymmärsin, että lähtee. Kerroin, että jokainen tekee siinä tapauksessa kuten parhaaksi näkee.

Toinen mistä saa kuulla on se. että olen passiivinen. Kuinka moni meistä jaksaa olla kovin aktiivinen 8h työpäivän jälkeen ja kun vielä pitää odottaa että lapset nukkuu. Olemme ottaneet tästä yhteen aika monta kertaa. Sitten, naiset, te sanotte ettette te nalkuta, miksi kutsutte sitä, että samasta asiasta sanotaan 5-10 kertaa peräkkäin samassa lauseessa. Mulla menee hermot siihen, ja sitten kun siihen vastaa väsyneenä joojoojoo, niin menee se palkokasvi sinne nenään ja syvälle. Olenkin nyt miettinyt, mitä tässä voisimn keksiä, pitäisikö vain myönnellä ja kuunnella mitä arvon rouvalla on sanottavaa.

Lehdestä luin tänään, että nainen on seksikkäimmillään 38 vuotiaana, todennäköisesti tämä pitää paikkansa. No ainakin siltä vaimo näytti kun lähti bailaamaan, saa nähdä monelta sitä tullaan kotiin. Huominen meneekin sitten pyörittäessä perheen arkea, kun rouva painuu educa messuille. Täytyykin varata yksi lauantai itselle tuossa ensi kuussa, olisi taas nuo klassiset kamerat myyntinäyttely Balderin salilla.

Nyt lupaan kirjoitella ahkerammin, onneksi tuota luntakin tuli, saisi vaan olla enemmän.

Hitto joo, meinas ihan unohtua, mähän pääsin kuin pääsinkin vaihtamaan duunia, keväällä 13.4 perjantai alkoi uusi työ, nyt sitä ollaan konsulttina, ensin Elisalla ja nyt Nokialla, enempää ei voi kertoa., mutta siihen ttyöpaikan vaihtoon olen enemmän kuin tyytyväinen

Aikaa on vierähtänyt

2007-02-28T21:43:00.000+02:00

Sitten edellisen postauksen.

Ei mitään niin kovin ihmeelistä ole sattunut, tyttö nyt täytti kahdeksan ja olimme talvilomalla mökillä.

Mutta mutta, kun tuossa joskus kirjoitin, että olimme tehneet sopimuksen, että jos minä kuvaan, niin teen sen avoimesti ja esitän hänelle kuvat. No nyt sitten eräs nuori nainen otti yhteyttä ja pyysi minua kuvaamaan häntä, niin sepä ei enää vaimolle käykkään.

Hän totesi yksinkertaisesti ettei se käy.

Ja miksikö ei käy, no kun hänkään ei saa tapailla vieraita miehiä ja keskustella heidän kanssaan, eli nyt hän taas rinnastaa nämä asiat. Mielenkiintoista eikö totta. Asiasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Kun kerroin hänelle syyn miksi haöuan kuvata ihmisiä, eli tulla paremmaksi kuvaajaksi, hänen vastaveto oli, miksen kuvaisi lähiympäristössä olevia ihmisiä. Hän ei suostu olemaan kuvattavana, no ketä jää, ehkä hänen sisko, no ei hänkään nyt oikein innokas ole.

Ärsyttää. No huomenna menen kuvaamaan erästä duunikaveria ja hänen hevostaan, hänkin on nainen, ja ilmeisesti se vaimoa jollain tasolla ärsyttää sekin. Ainakin ollin rivienvälistä lukevinani. Sitten yritin ehdottaa, että jos menisin erään valokuvaaiheisen foorumin tapaamiseen. Niin hän kysyi mitä siellä on tarkoitus tehdä, ryypätä vai? Vastasin, että tavata samanhenkisiä ihmisiä ja juoda olutta. Hän oli hyvin tyytyväinen ollessaan oikeassa. En minä ole itse koskaan kysellyt häneltä kun hän menee kapakkaan kaverinsa kanssa, että mitä hän sinne menee tekemään. No tuskimpa sinne mennään pitsiä nypläämään tai raamattua lukemaan.

Juhlimaan kai sitä on rouva aina mennyt. Nyt kun minä olisin menossa niin hirveä kuulustelu. Taidankin ottaa sitten saman linjan kun hän on menossa seuraavan kerran kaverinsa kanssa ulos.

Kerron sitten kuinka kävi....

Pikkujoulujuhlia ja kapinaa

2006-12-11T22:31:00.000+02:00

Pikkujoulut:

Tytöllä, siis vanhemmalla oli tänään koulussa luokan pikkujoulujuhla. Olin joidenkin vanhempien kanssa tässä joku aika sitten suunnittelemassa tätä tämäniltaista juhlaa. Ideana oli, että lapset tekisivät sinne isot piparit, jotka sitten koristelisivat. Koristelemisen jälkeen koristeiden annettaisiin kuivua ja sinä aikana lapset kävisivät sitten buffetissa. Vanhemmat toivat sinne kaikenlaista syötävää, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.

Sitten pipareihin laitettiin tavuja jouluisista sanoista, eli 24 tavua (tarkistimme yhdessä vanhempien kanssa ettei sanosita saa mitään "erikoisia" versioita) ja laitettiiin kiinni pipariin nauhalla, lapset saivat sitten tutkia mitä sanoja niistä muodostui. Lapsilla oli myös ohjelmaa aivan itse keksittynä. Tyttären piti esittää oma juttu kahden muun tytön kanssa, mutta yksi tyttö jänisti sitten viime hetkellä ja se esitys jäi sitten pitämättä. Lopuksi sitten vanhemmat esittivät mykkänä (eli vuorosanoja ei ollut, vaan yksi vanhgemmista luki sadun). Oli kaksi puuta, aurinko, meri, hyasintti, joulupukki, huppupäien mies, kivi ja Gingseng-juuri (minä :) ) Loput vanhemmista olivat siten esirippuna. Lapsilla oli hauskaa ja niin oli meillä vanhemmillakin.

Kapinaa:

Lueskelin tuossa yhtä artikkelia ja luulen oivaltaneeni mistä vaimoni käytös johtuu, hänellä on menossa ikäkriisi, eli neljänkympin kriisi.
Tässä lainus artikkelista:

Ajankohta: Neljänkympin kriisi ilmenee naisilla 36-40 vuoden vaiheilla, miehilla taas valitettavasti 40-45 vuoden vaiheilla. Siihen liittyy juuri tällaiset tapahtumat ja käytös. Tällöin ihminen haluaa selvittää, kuka hän on.

Toiminta: Kapinavaiheessa rikotaan rajoja ja katsotaan kuinka pitkälle voi mennä. Kapinoiva identitteettikriisi alkaa tavallisesti siinä vaiheessa, kun lapsuuden ja yhteiskunnan asettama "pitäisi"-vaatimusten taakka muuttuu lian painavaksi. Ihminen uupuu koko tilanteesee ja päättää, että muiden miellyttämisen aika on ohi.

Tempaukset: Kapinoitsijalla on uusia harrastuksia j uusia ystäviä (aivan kuten vaimollani, käy baarissa kaverinsa kanssa, opiskelee jne. jne.) joiden kanssa puhutaan syvällisiä (kuten nyt se mies jonka kanssa hän kirjoitteli netin välityksellä). "Ymmärtäjän" kanssa viriää valitettavan usein myös suhde (uskon, että näin olisi saattanut tapahtuakin, ellen olisi huomannut viestejä).

Usein kuultuja lauseita "Olen vankilassa! Ilman sinua voisin olla sellainen ihminen kuin haluan olla. Tahdon olla MINÄ! (No näitä ei meillä ole kuultu, ainakaan vielä)

Vaarat: Kapinoiva yrittää vapautua menneisyyden ihmisistä ja ihmissuhteista, mutta kuvittelee lievittävänsä ahdistustaan hylkäämällä kumppaninsa. Kapinointi puolisoa kohtaan ei ole sattumaa, sillä kapinoivan kumppani muistuttaa usein kapinoitsijan menneisyyden ahdistavia ihmisiä, esimerkiksi jompaakumpaa vanhempaa Kumppanin kannattaa muistaa, että kapinoivan sisäinen prosessi ei välttämättä juurikaan liity häneen, vaikka siltä tuntuisikin.

Tapoja purkaa ahdistusta: Terapia, kurssi, harrastus, urheilu, luova toiminta.
Ei suositeltavia tapoja: Alkoholi, Työnarkomania, sivusuhteet.

Tämä oli mielenkiintoista tekstiä, löysin paljon samoja piirteitä myös vaimostani. Tuli tässä mieleeni myös keskustelu tuosta valokuvauksesta ja hänen nettikirjoittelusta. Sovimme, että jos se on hänelle tärkeää kirjoitella, niin OK, tekee sitä sitten, mutta ei salassa, vaan avoimesti. Minä puolestani teen valokuvausta avoimesti, eli näytän hänelle kuvat aina kun olen jotain ihmistä kuvannut (varsinkin jos kuvaan naispuolista).

Mustasukkaisuutta?

2006-11-20T23:05:00.000+02:00

En nyt oikein muuksikaan sitä osaisi laittaa. Keskustelimme viime perjantaina vaimoni kanssa aika kiivaastikkin valokuvauksesta. Vaimoni oli sitä mieltä, että siitäkin voi kuvitella mitä tahansa. Tyyliin, jos kuvaan jotain ja sitten kuvaan tätä kyseistä naisihmistä (tässä oli oletuksena naisen kuvaaminen) niin siitä voi jo vaikka tulkita, että minulla on suhde häneen.

Olin kyllä aika lailla puulla päähän lyöty, hän vertasi sitä siihen omaan nettituttavuuteen. Menin jo jossain vaiheessa niin pitkälle, että sanoin, että selvä hän on hyvä ja hankkii sitten lisää niitä nettituttavuuksia jos hän niitä tarvitsee koluaan varten. Niin hän sitä loppujenlopuksi perusteli.

Lauantai aamuna oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Totesi vain ettei hän oikeasti niin ajattele. Alunperin minulle piti tulla malliksi tämän työkaverini tytär, mutta koska hänellä oli niin poaljon siihen kouluun liittyviä tehtäviä, niin hän ei voinut olla mukana kuin se aamupäivän parintunnin teoriaosuuden kurssista. Sain puhuttua meidän nuorehkon sihteerin mallikseni, mutta nyt mietin miten esitän asian vaimolleni. Kuvathan on jo otettu. Olisin sanonut asiasta jo perjantaina, mutta siihen ei sitten missään vaiheessa tullut tilaisuutta. Vaimoni on tavannut tämän ko. sihteeriin ja ilmeisesti ei pitänyt ollenkaan näkemästään.

Vimoni ei halua olla mallina, joten hän oli pois suljettu vaihtoehto ja ei minulla niitä naistuttavia ole ketä olisin voinut pyytää malliksi, saati miestuttavia joka olisi lähtenyt malliksi. Haluaisin olla rehellinen ja avoin tässä suhtessa, mutta oletan siitä nousevan haloon, joten ehkä on parempi olla näyttämättä niitä kuvia lainkaan. Ja jos joskus toiste häntä kuvaan, niin silloin kerron jo valmiiksi vaimolle asiasta. Toinen vaihtoehto olisi pieni valkoinen valhe, että koska tämä tyttö ei päässyt, niin työkaveri oli hälyttänyt tämän sihteerimme paikaamaan tätä tytärtä, koska he tuntevat toisensa hyvin. En tiedä...

Synttärijuhla

2006-11-14T21:39:00.000+02:00

Isänpäiväkin oli ja meni. Nuorempi oli tehnyt päiväkodissa jääkaappimagneetin, jossa oli kirjoitus mitä hän tekee isän kanssa. En nyt löydä sitä tähän hätään, tyttö on varmaan jo ominut sen itselleen ;) Mutta siinä oli jotain saunomisesta pelaamisesta. Vanhempi oli sitten tehnyt kirjanmerkin kartongista, jossa isä ottaa kuvaa kukasta, kuvassa oli hienosti osattu piirtää kolmijalka ja kamera sen päälle, isällä oli oikeaoppisesti harvat hiukset :D
Taustalla (eli kuvassa vasemmalla) oli sitten iso studiosalama, minusta oikealla oli hän pitämässä heijastinta (ei sellaista mitä ulkona käytetään, vaan valokuvauksessa käytettävää heijastinta) ja aivan oikealla kukka sitten maljakossa joka taas oli tuolilla. Sitten hän oli tehnyt maton katongista värittämällä ja laittamalla villalankoja molempiin päihin. Ja lopuksi oli vielä piirustus tytöstä. Vaimolta sain kirjan, metsästykseen ja kalastukseen liittyen. Sain kyllä ihan sänkyyn saakka aamiaisen, vaikka sitä piti kyllä odottaa siihen saakka kunnes lastenohjelmat olivat loppuneet.

Viime viikon lopulla tyttö sai synttärikutsun päiväkodista parhaalta kaveriltaan. Sitä on odotettu kuin hepo hellettä. Eilen sitten paketoitiin lahja ja tehtiin kortti, tyttö sai itse kirjoittaa onnentoivotukset korttiin. Tein hänelle ensin mallin, jonka mukaan hän sitten kirjoitti. Tänään oli sitten se suuri päivä, että hän meni synttäreille. Vein hänet autolla sinne, kun piti käydä kaupassa ostamassa oivariinia kotiin, että kotiin jäävät saavat sitten lettuja. Tyttö ihmetteli, että ai sinne voi mennä autollakin. Vaimo oli hakenut hänet sitten kotin. Kävin juuri katsomassa, niin siellähän tyttö jo nukkui, vanhempi valvoi vielä. Täytyy mennä itsekkin nukkumaan, huomenna on taas ihan aikainen herätys.

Aaa. Meinasi aivan unohtua, sain jopa mallin itselleni viikonlopun kurssille. Työkaverin tytär tulee malliksi, koska haluaa itsekkin oppia ja kun kurssille ei muuten pääse, niin tulee sitten malliksi, niin voi siinä samalla oppia itsekkin.

Isänpäivää odotellessa

2006-11-10T22:35:00.000+02:00

Niin se vaan on, että aika vierii ja kohta on isänpäivä, duunikaveri sai juuri eilen pojan, onnea hänelle vielä kerran, vaikkei hän tätä luekkaan, potra poika tuli, yli 4kg.

Päiväkodissa oli eilen lyhtyjuhla isien kunniaksi, ainakin toista kertaa peräkkäin. Hienoa että vanhempainyhdistys jaksaa panostaa tällaisiin tapahtumiin, ja tietysti henkilökunta. Ainoa mistä voisi kritisoida, oli ainakin arvanmyynti, mummot kiilasi minkä kerkisi. Normaalitilanteessa olisin sanonut kyllä jo jotain vastaan, mutta mitä siinä nyt sanot, kun lapset ovat vieressä ja ollaan kuitenkin päiväkodin pihalla ja muut vanhemmat ympärillä. Noh, täytyy varmaan itse liittyä yhdistykseen, jotta ensi vuonna saataisiin joku tolkku. Nyt onneksi onnenpyörä toimi jonotusperiaattella.

Lapset lauloivat muutamia lauluja isille ja tapanilalaisille yleensä. Kyllä oli mukava kuunnella ja katsella.

Elämä alkaa helpottaa muutenkin, nyt selvisi, että viikon päästä vaimo ei ole menossa opiskelemaan, hän kyllä ilmoitti keskeyttävänsä koulun joksikin aikaa, hoitavansa vain ne osiot jotka koskettavat muita, mutta en vain loppujen lopuksi ymmärtänyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Eli se tarkoittaa sitä, että minä vastaavasti pääsen valokuvauskurssille, arvatkaapa miltä nyt tuntuu :D

Keskustelimme tässä tänään myös töistä ja siitä kuinka periaatteessa olisi mahdollista minun vaika lopettaa joksikin aikaa duunit, kunhan saamme lainat maksettua. Kuuden tunnin työaikaa ei kannata alkaa tekemään, koska periaatteessa tulot tippuvat aikalailla samalle tasolle, kuin jos olisi kokonaan kotona. Mieluummin olen sitten koko ajan kotona. Muutama sopiva duunipaikka löytyi taas netistä Monsterin kautta, täytyy laittaa hakemuksia menemään.

Tänään aamulla nuorempi tyttö herösi aikaisin, ensimmäisen kerran jo klo. 05:20. Hänellä oli huoli siitä, että hänen päiväkotikaverille piti soittaa. Soitimmekin, mutta valitettavasti tämä tyttö ei pääse tulemaan, tyttö ei onneksi ollut moksiskaan. Jossain vaiheessa iltaa hän esitti eläimiä ja midän piti vaimon kanssa kisailla siitä kumpi arvaa eläimen ensimmäiseksi. Viimeinen eläin oli vaikea. Laitankin tähän saman arvoituksen teille. Hauskaa.

Se on vihreä asuu vedessä, sillä on pitkä häntä ja terävät hampaat.....

Hyvää isänpäivää kaikille isille....

Naurua sun muuta

2006-11-08T12:30:00.000+02:00

Kai tässä alkaa päästä pikkuhiljaa kiinni taas arkeen, kun tuossa viikonloppuna osasin jo nauraa vaimolle. Hän ei muistanut missä vyö oli, joten hänen housut roikkuivat, niin että stringit vain vilkkuivat. En voinut olla nauramatta asiaa, tytöt ihmettelivät mille nauroin, joten kerroin heille.

Vaimo heitti vitsiä tulevasta isänpäivästä päiväkodissa, että hän ottaa isät vastaan stringit vilkkuen, sekin nauratti.

Tytöt ovat tottuneet hamsteriin, kuin myös hamsteri meihin. He ottavat hamsterin pois häkistä ja käsittelevät sitä todella tottuneesti, ovat rakentaneet sille jos jonkinlaisia ratoja tyhjistä vessapaperi- ja talouspaperirullista, sekä pahvilaatikosta. Niitä pitkin hamsu sitten juoksee, kunnes sitten jossain vaiheessa kyllästyy/väsyy ja jää putkeen lepäilemään.

Laitan tähän postaukseen yhden ottamani kuvan.

Lunta, lumitöitä ja töitä

2006-11-07T14:53:00.000+02:00

Eilen tuli sitten lunta. Teimme nuoremman tytön kanssa lumitöitä, hän pienellä kolalla ja minä isommalla (joka suoraan sanoen on helvetin painava). Nuorempi haluaa olla apuna yhdessä sun toisessa asiassa, viikonloppuna tyttö oli sitä mieltä, että jo silloin olisi pitänyt tehdä lumitöitä.

Anoppi ei pysty tekemään nyt mitään raskaampaa, hänellä kun viikonloppuna alkoi nenä vuotamaan verta ja joutuivat sitten polttamaan lekurissa verisuonen, jotta saivat vuodon loppumaan.

Viikonloppuna on taas tiedossa yksinoloa tyttöjen kanssa, kun vaimolla on menoja, on joku koulutuksen loppupalaveri ja illalla sitten työpaikan joku teatteri-ilta. Oli vähän nolona kun kertoi aiheesta, että tälle tulevallekin viikonlopulle olisi menoa. No minkäs sille tekee, kun on menoa niin on menoa.

Saa nähdä miten saamme sumplittua reilu viikon päästä viikonlopun, kun vaimolla on koulua ja minulla olisi kurssi johon haluaisin mennä. Anoppi pitää yrittää puhua katsomaan muksuja. En oikein tiedä mitä siitä tulee, kun eilenkin olivat riehuneet ruokapöydässä, kun anoppi oli heitä vahtimassa. Tämä päivä on myös haastava, vein tytön päiväkotiin ja haen hänet vielä sieltä, viiteen mennessä pitäisi olla siellä. Sitten pitää laittaa ruokaa ja yrittää ehtiä vielä työviksen kurssille.

Hitto kun duunissa alkaa olla kiirettä, pääsispä täältä jo pois, toiseen duunipaikkaan, mutta kun sieltäkään ei oikein tule infoa, pääseekö sinne vain ei. tai lähinnä alkaako se mahdollinen projekti milloin, vai alkaako se ollenkaan.

Pienin askelin eteenpäin

2006-11-04T23:01:00.000+02:00

Nyt on taas viikonloppu, eilen kävin päivällä ulkona ottamassa muutaman oluen ja syömässä yhden entisen naapurin miehen kanssa (tohtoris miehiä) paransimme maailmaa useamman tunnin, kunnes oli aika hakea lapsi päiväkodista. Vaimo rakas epäili kuntoani, tai lähinnä sitä että olenko liian humalassa hakemaan tyttöä päiväkodista. En sitten ilmeisesti ollut, kun hänet luovutettiin minulle. Yritin kyllä viestittää vaimolle, että osaan käyttäytyä aivan normaalisti.

No viikko oli ja meni. Oli hyviä ja huonoja (tai lähinnä vaikeita) päiviä. Teki ihan hyvää, olemme vaimon kanssa keskustelleet paljon asioista. Hän vakuuttaa, etei hänellä ole suhdetta, eikä hän sellaista halua. Ei osaa edelleenkään sanoa mikä häneen meni. Sama se. Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin, pieniä askeleita. Emme ole vielä päättäneet mitä teemme sen Tallinnan varauksen kanssa, ei sinne kannata lähteä jos mieliala on sitä mitä se tällä hetkellä on. Tappelemaan sinne ei kannata lähteäm sitä voi harrastaaa kotonakin. Jotain ilmeisesti ovat tytökin kuulleet, vanhempi oli joku ilta tässä itkeskellyt jotain, mutta ei kertonut mikä oli hätänä. Nuorempi taas eilen kyseli, miksi äiti aina riitelee kun tulee kotiin.

Tänään tuli tuttavapariskunnasta äiti ja lapset kylään, jossain vaiheessa ehdotin, että voisin mennä pimiöön teemään muutaman valokuvan. Minulta tietysti tivattiin, että kuinka kauan menee. En osannut sanoa, ja totesin, ettei minun ole mikään pakko menä sinne. Haluaisin, mutta ei ole pakko. Menin kuitenkin, koska halusin, että naiset saavat keskustella rauhassa ilman minun läsnäoloa. Tulin pois joskus yhdeksän jälkeen, jollin vieraat olivat jo lähteneet ja aloin tiskaamaan, jolloin heti ensimmäiseksi kysyttiin, että tiskaanko sen vuoksi, että tarvitsen tiskiallasta. Ei en tiskannut sen vuoksi, vaan koska tiskiä oli niin paljon. Ja se olisi ollut joka tapauksessa edessä aamulla.

Sitten vaimoni lopuksi sanoi, että hänellä on uusi numero kännykässä, joka on hänen siskonsa. Sanoin, että antaa olla vaan, ei se minulle kuulu. En aio tutkia enää hänen kännykkäänsä, se ei ole minun, eli se mitä siellä on ei kuulu minulle. Hän tuntui hermostuvan aiheesta. Hän totesi lukevansa myös minun kännykästä viestiti. sanoin, että siitä vaan, mutta minä en sitä halua tehdä.E i oikein tuntunut ymmärtävän, totesi vain, että tarvotseeko tästä nyt alkaa kiistelemään, johon totesin aivan yksiselitteisesti, ettei tässä ole mitän ongelmaa, se on hänen puhelin ja sillä selvä.

Ei elämästä tule mitään, jos en voi luottaa häneen, se on jo nyt koettu. Hulluksi siitä tulee. Nyt luota taas vaimooni, ehkä jopa enemmän kuin edellisellä kerralla, katsotaan mihin se johtaa. Pysykää "kanavalla".

Sairaslomaa

2006-10-30T14:28:00.000+02:00

En pysty nyt ajattelemaan, saatikka tkemään töitä. Ajatukset ovat liialti tuossa lauantaissa. Kävin lääkärissä, ei ollut ihan helppoa mennä lääkäriin kertomaan kuinka vaimo pettää. Sain nyt viikon sairaslomaa. En voinut kohdata työkavereita,lähetän pomolle mailia ja kerron, että olen viikon saraslomalla jaa lähetän sairaslomatodistuksen postitse. Nyt mietityttää, että olenko tosiaan nin heikko, että tuollaisen asian takia haen sairaslomaa. Moni mies varmasti nauraa partaansa lukiessaan tätä.

Isku vyön alle osa.2

2006-10-30T09:46:00.000+02:00

Lauantaina sitten jostain syystä päätin vielä vilkaista ennen nukkumaan menoa vaimon kännykästä lähetetyt viestit. No mitäkö löytyi? Parit lirkutteluviestit sille nettituttavalle, toisessa viestissä oli lopetuksena, tavataan sitten tammikuussa. Pukeuduin ulkovaatteisiin, menin makuuhuoneesee, heitin kännykän vaimolle sängylle, sanoin -vihaan sinua- ja painuin pihalle kävelylle. Unohdin siinä tietysti ottaa avaimetkin.

Vajaa puolituntia käveltyäni, menin takaisin kotiin, olin ajatellut lähteä vaikka johonkin hotelliin yöksi, niin pahalta tuntui. Vaimoni halusi kuitenkin jutella aiheesta, joten avasin oluen ja istuimme olohuoneeseen. Vaimolla ei olut mitään selitystä, hän oli ollut ajattelematon, omien sanojensa mukaan. Ei osannut sanoa, mikä häneen oli mennyt, oli vain muistanut numeron edelleen olevan kännykässä, ja laittanut viestejä.

Kerroin vaimolle viron suunnitelmastani, ja ehdotin, että hän voisi käyttää nyt tämän hyödyksi sen nettituttavansa kanssa. Tai koska olivat suunnitelleet tapaavansa tammikuussa, niin miten olisi minun syntymäpäivä, voisin vaikka tilata heille hotellihuoneen. Olin niin raivoissani, että hetken mielessä häivähti jo korville vetokin. Mutta kun en pysty siihen niin en pysty.

Vaimo pyyteli anteeksi moneen otteeseen, luin hänelle siitä kirjasta sen saman kappaleen minkä kirjoitin tännekin. Muistutin myös siitä kun hän kerran sanoi, että kunhan hänen äidistään aika jättää, hän ei tiedä mitä hän tekee. Silloin häviää se viimeinenkin este, ei tarvitse enää pelätä äidin mielipidettä. Ja että hän saattaa tehdä jotain sellaista joka oikeasti satuttaa (noin niinkuin henkisesti). Sanoin etten halua välttämättä olla kokemassa sitä. Kysyin, miksei hän ollut lähettänyt koskaan sitä viestiä sille miehelle, vaikka näin sanoi tehneensä. Sanoi lähettäneensä tekstarina. Kysyin sitten, että miksi ihmeessä hän nyt sitten lähettelee tekstareita, kun on ensin lähettänyt lopettavansa viestien lähettämisen. Sanoin etten oikein usko tuota selitystä. Kysyin, että missä heidän oli mahdollisesti tarkoitus tavata tammikuussa, hotellissako, jossa he olivat ensimmäisen kerran tavanneet?

Vaimo sanoi, ettei hän ollut tapaamassa miestä, no miksi hän sitten laittaa viestin jossa lukee saatana selvällä suomen kielellä, että tavataan? En saanut vastausta siihenkään. Jos totta puhutaan, en oikeastaan saanut mihinkään mitään järjellistä vastausta. Ei hän osannut vastata, miksi hän näin tekee, kysyi minulta, pitäisikö hänen käydä uudelleen työpaikan psykologilla keskustelemassa aiheesta. Miksi minun pitäisi asiasta päättää? Jossain vaiheessa sitten alkaa ajatella, että se vika on varmaan itsessä. Totesin, että voin lopettaa omat harrastukset ja perua kaikki siihen liittyvät kurssit ja tapaamiset, ja keskittyä vain perheeseen.

Koska ilmeisesti se on yksi asia, joka ilmeisesti ajaa vaimon tällaisiin. Minussa on varmasti myös jotain vikaa -vaimon kielteisestä mielipiteestä huolimatta- koska miksi muuten hän hakee jotain hyväksyntää tai jotain muilta miehiltä. Sanoin jossain vaiheessa, kun hän kysyi että epäilenkö hänen olleen uskoton laivallakin, että tässä tilanteessa minulle on aivan yksi paskan hailee, vaikka olisi nainut kaikki miehiä laivalla.

En tiedä, yritän nyt unohtaa koko tapahtuman, se viron reissu meni nyt pieleen, en usko että pystyn siihen, eikä sinä ole mitään järkeä enää, koska vaimo tietää sen jo. Hän ehdotti, ettei hän enään menisi tyttöjen kanssa ravintoloihin tai laivalle, kun antaa noin vain tuntemattomille miehille sähköpostiosoitteen. Epäili oman käytöksen johtuvan oman naiseuden häviämisen pelosta, jostain ikäkriisistä, tai jostain muusta, paljonpa tuo minua lohduttaa. Mitä se hyödyttää estää häntämenemästä ravintolaan kavereiden kanssa. Jos hän haluaa pettää minua, ei se ole vaikeaa, ei siihen välttämättä ravintolaa tarvita. Tai voihan sinne raflaan mennä ilman että kertoo minulle.

Tai tarvitseeko tuon lohduttaakaan. Minähän olen vain pelle joka tuo rahaa talooon, hoitaa lapset ja auttaa vaimon opiskelussa. Miksi minulla edes pitäisi olla mukavaa? Ehkä minun pitäisi vain olla tyytyväinen siitä että on katto pään päällä. Mutta tuskin minun mielenterveys kestää enää kolmatta tällaista episodia. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, ekä siinä käy kuten kaveri sanoi, kun sen on kerran tehnyt (pettänyt), on se helpompi tehdä uudelleen....

Kävelyä sun muuta

2006-10-28T22:44:00.000+03:00

No niin tytön Unicef kävely koulun kanssa on nyt sitten hoidettu, tyttö käveli kuusi kilometriä. Täytyy sanoa, että kyllä olen tytön puolesta ylpeä, hyvin kävelty, sanoin saman myös hänelle, että hänen on syytä olla ylpeä saavutuksestaan. Tyttöä ajoi varmasti kävelyssä ajatus, että hän voi sillä auttaa Laosin lapsia. Nyt täytyy miettiä paljonko per kilmometri annamme rahaa Unicefille.. Tyttö kyseli minulta mitä koulu maksaa? Vastasin, ettei periaatteessa mitään, valtio maksaa koulunkäynnin. Tytön seuraava kysymys oli, mikä on valtio?

No en sitä alkanut selvittämään sen enempää. Mielenkiintoista nähdä mitä vanhemmasta tytöstä tulee, ainakin tällä htekellä tuo empatia tuntuu olevan pinnalla, hän mietti niitä Nepalin lapsia ja heidän koulunkäyntiä ja miksi siellä ei kaikki pääse kouluun ja miksi kaikki aikuiset eivät osaa lukea. Vaikeita aiheita selittää. Miksi joku valtio on köyhempi kuin toinen. Kun vastasin, ettei siellä ehkä ole mitään sellaista mitä voisi myydä, niin tyttö mietti miksei sinne voi viedä jotain jota voisi myydä.....

Tuli haettua vaimo laivalta, hitto mikä sumppu se länsisatama oikein on. Parkkipaikkoja on varmaan 50 autolle, ja autoja olisi tulossa muutama sata. Siinä sitten seisottiin jonossa bussien ja taksien kanssa ja odotettiin, että pääsisi parkkipaikalle.. Mites sinne menet kun parkkipaikka on täysi ja osa porukasta odottaa parkkipaikkaa, jono ei liiku minnekkään. Vaimon duunikaverin piti aluksi tulla mukaan, mutta oli sitten pokannut jonkun. Jossain vaiheesa matkaa kaveri tuli toisiin aatoksiin ja olisi halunnut kuitenkin kyytiin, onneksi vaimolla sen verran järki edelleen leikkasi, ettei pyytänyt kääntymään takaisin, en kyllä olisi kääntynyt vaikka olisi pyydetty. Käytiin mäkkärillä tullessa. Vaimo kysyi, olinko ajatellut häntä illalla, vastasin ajatelleeni, lisä kysymys oli, että ajattelinko mitä hän siellä teki?

Vastasin, että en. Ajattelin vain että siellä hän nyt on. Ilmeisesti olisi pitänyt ajatella jotain muuta. Anoppikin siinä pyörähti katsomassa miten oli tytär selviytynyt matkasta, käskettin tarjota molemmille lonkeroa, kun vaimo makasi itse sohvalla. No mikä siinä, tehdään niin kuin pyydetään. Siinä se ilta meni, jossain vaiheessa vaimo kävi suihkussa, meni sanaakaan sanomatta yläkertaan meidän makuuhuoneeseen, ei sanonut lapsille edes hyvää yötä. Minun tehtävänä oli antaa sitten iltapala, hoitaa iltapesu ja iltasatu. Vanhempi tytär halusi vielä hetken valvoa, no mitäpä häntä ihmeemmin kieltämään, kun vaimo kerran vetää hirsiä. Oli ilmeisesti ollut tyydyttävä reissu kun nukutti niin hyvin. Kehui jossain vaiheessa, kuinka olivat miehet taronneet paukkuja. Odotti varmaan jotain kommenttia, en jaksanut kommentoida.

Täytyy varmaan mennä nukkumaan, huomenna talkoot vaimon siskon perheen kanssa, haravoidaan lehtiä, ollaan varmaan taas sellaista onnellsita perhettä. Ai niin, en tajunnut ostaa leipää huomiseksi. Se huomattiin melkeimpä ensimmäisenä kotiintulon jälkeen. Noo sainhan minä sentään tuliaisiksi karkkipussin, vau......

Risteilyjä ja kirjoja

2006-10-27T17:37:00.000+03:00

No niin.

Vaimo lähti siis taas risteilylle, nyt työkavereiden kanssa, saas nähdä kuinka käy, toivottavasti ei ole myrskyä. Huomenna on vanhemmalla tytöllä koulupäivä, täytyy herättää, että ehtii, sääli. Tyttö jo hieman murehti aihetta, ettei saa nukkua aamulla kuin vasta sunnuntaina. Vaimo on lainannut kirjastosta jonkun kirjan, joku väestöliiton pysytään yhdessä. En tiedä mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella.

Siinä on mielenkiintoinen kohta uskollisuudesta:

Uskottomuudella ei ole aina mitään tekemistä seksin kanssa. Kysessa on sen sijaan usein läheisyyden ja sitoutumisen pelko, kosto tai tarve saada pönkitystä oamlle nais- tai mieskuvalleen. Uskottomuus saattaa myös olla pakotie hetkeen uenlmaelämään rankan ja vaativan arjen keskeltä. Mikään näistä syistä ei kuitenkaan oiekuta sukottomuutta, saati tee siitä vähemmn haavoittavaa petetylle.
Joskus uskottomuus on hätähuuto: en ole onnellinen tässä suhteessa.

Aivan, olen samaa mieltä tuosta haavoittuvuus asiasta. En osaa sitten sanoa mitään tuosta hätähuudosta, pitäisi kysyä asiaa vaimolta.

21 miljardin $ puhallus

2006-10-26T08:49:00.000+03:00

Katsoin eilen ulkolinjaa TV1:ltä, aihe oli mielenkiintoinen. Irakista on jälleenrakennuksen nimissä viety 21 miljardia dollaria. Miten kaikki oikein tapahtui?

Tässä lyhyt versio aiheesta.
Eli Irakin pankeista takavarikoitiin kaikki varannot, vietiin yhdysvaltoihin talletettiin pankkiin, muutettiin käteiseksi (100$ seteleiksi), ja lennätettiin takaisin Irakiin. Niillä rahoilla olisi pitänyt tehdä jälleenrakennusta. Ohjelmassa tutkittiin kuinka rahoja oli käytetty. Alunperin oli jo suunnitelma jälleenrakentamiseen, mutta se hylättiin Bushin hallinnon toimseta ja siirrettiin Pentagonille. Jälleenrakennusta määrättiin valvomaan Bremer niminen mies, joka ensitöikseen määräsi, ettei Amerikkalaisia liikemiehiä sitten koske Irakin kuin Yhdysvaltain lait. Joten Irakista tuli paikka, jossa sai huijata, koska kaikki Amerikkalaisten toiminta oli lakien ulottumattomissa.

Ohjelmassa käytiin tutustumassa lastensairaalaan, joka oli saanut korjaamiseen avustusta muutamia miljoonia. Kuvassa näytettiin, kuinka viemäröinti vuosi, vesiputket vuosivat lattialle ja leikkaussaliin, jonka juuri asennetetut lattiat alkoivat jo repsottaa. Repsottavista saumoita juoksivat muurahaiset, leikkaussali piti oyttaa viikon kuluttua käyttöön. Paikalliset lääkärit totesivat ettei näin voi tehdä, koska hygienia ei ole sillä tasolla. No ei kai jos kerran muurahaiset juoksevat lattialla.

Kaupunki oli saanut muuhun jälleenrakennukseen sitten joitakin kymmeniä miljoonia, jotta esim. viemäröinti tulisi kuntoon. Mitään ei ollut tapahtunut. Urakoitsija oli jo saanut rahansa.

Amerikkalainen parivaljakko joiden piti saattaa Bagdadin lentokenttä turvalliseksi siviililiikenteelle, sai miljoonia dollareita siihen. Ja kun se ei onnistunut, miehet saivat toisen turvallisuusprojektin. Mielenkiintoista toimintaa, jos ryssit, saat palkkioksi uuden samalaisen tehtävän jonka ryssit. Nämä miehet vain tekivät virheen, he unohtivat omat laskelmansa jonnekin palaverihuoneeseen josta ne löydettiin. He olivat vuokranneet Bagdadin lentokentällä jo valmiina olleita trukkeja koalitiolle, siis trukkeja jotka eivät olleet heidän. Loppusaldo oli, että kulut olivat 3milj.$ ja tulot 10milj.$

Mitä sitten tapahtui, ei mitään, vuoden päästä miehet saivat lisää projekteja, miksikö, no he tukivat Bushin hallintoa.

Pari kuukautta ennen kuin väliaikaishallinnon piti luovuttaa hallinto Irakilaisille ja luobuttaa loput rahastossa olleet rahat myös, alkoi suunnitelmallinen rahan kulutus. Sitä jaettiin jos jonkilaisiin projekteihin, joita joko ei ollut tai sitten kulut olivat minimaaliset saatuun rahamäärään verrattuna. Kun vallanvaihto sitten tapahtui, oli rahastosta jäljellä enää 3miljardia$

Aivan pelkästään perus lääkäritarvikkeista oli pulaa, esim. kanyylit olivat aivan liian isoja, esim. pienille lapsille ei pystytty laittamaan tiputusta, koska kanyylit olivat liian isoja. Keskoskaapit olivat -70 luvulta, osassa kaapeista oli 2 tai jopa kolme lasta. Nykyinen amerikkalaisten edustaja totesi, kun häneltä kysyttiin aiheesta, että se on menneen talven lumia.

Taas yksi asia lisää, joka vahvistaa minun käsityksiä amerikkalaisten ahneudesta ja siitä, että ainoa syy miksi Irakiin hyökätiin oli Öljy ja sitä kautta raha.

Kyllä teki pahaa katsoa koko ohjelmaa, lapset kärsivät kaikkein eniten tästä sodasta. Lääkäri joka teki tätä ohjemaa Brittien kanssa, joutui myös Amerikkalaisten hyökkäyksen kohteeksi, yöllä Amerikkalaiset hyökkäsivät heidän kotiin ampuivat tavaroita, hajottivat paikkoja, hakkasivat lääkärin appivanhemmat. Sitoivat lääkärin, laittoivat hupun päähän ja veivät sotilastukikohtaan. Seuraavana päivänä päästivät pois, antoivat 1500$.

Kun he kluulivat ohjelmasta, he pyysivät anteeksi, mutta totesivat, kuintenkin siihen malliin, että näitä nyt sattuu, ei voi mitään. Helvetti mitä porukkaa.....

Olin väärässä

2006-10-24T23:21:00.000+03:00

Mikä ei mielestäni ole ollenkaan huono asia.

Eli, viimeiseen mieltä askarruttavaan kysymykseen oli aivan looginen selitys, vaimolla alkoi kuukautiset. Ette arvaa, kuinka hölmöksi tunsin itseni, kun kyselin kautta rantain vaimolta, etteikö hän enää halua minua, kun kerran on vatsakin kipeä. Johon hän vastasi, että hänellä on alkamassa kuukautiset.

Kyllä tämä elämä tästä alkaa menemään takaisin raitelleen. Olen saanut jo nukuttua joten töissäkin on helpompi olla, kun ei tarvitse keskittää tarmoaan keksimällä mka loogisia selityksiä kaiken maailman asioihin.

Kyllä minä itsekkin tiesin, että minulla on vilkas mielikuvitus, mutta täytyy sanoa, että tämä viimeinen oli kyllä yliveto, mutta ehkä se vaimon nettikaveri asia ei ollut kuitenkaan sitten niin selvä minulle kuin olin kuvitellut. Summa summarum, kun antaa omalle mielikuvitukselle liikaa löysiä, niin se kyllä ottaa laukat heti kättelyssä. En sitten tiedä muista, mutta minulla tuntui näin olevan.

Nyt on huojentunut ja hyvä olo. Vaimo menee taas viikonloppuna laivalle, nyt työkavereiden kanssa, mutta en ota siitä mitään paineita, luotan nyt vaimooni.

Nyt järki käteen

2006-10-20T07:38:00.000+03:00

Ei tästä tule mitään, taitaa tehdä väsymys kepposia järjelle.

Mutta toisaalta eihän vaimo ole lähettänyt sitä mailia sille nettikaverilleen, vaikka lupasi ja sanoi lähettäneensä. Itse sanoi, että katso hänen mailistaan. Ensin sanoin etten halua, mutta nyt yöllä katsoin, ei hän mitään ole lähettänyt. Jo se nyt on kumma.

Nyt joku ajattelee, että jos se viesti onkin jo poistettu, jos näin olisi, viestin pitäisi olla roskiksessa, näin ei ollut. Noh katotaan mitä tästä vielä tulee. Kyllä minä vielä saan selville kysymättäkin lähetteleekö hän edelleen niitä viestejä.

Nukuin viime yönä vain n. 4,5h ja senkin huonosti kaikenmaailman painajaisia nähden. No, huomenna vaimo lähtee sitten laivalle johonkin seminaariin tai vastaavaan, joka liittyy liittoon johon hän kuuluu. Minun hommiin kuulluu viedä ja hakea hänet. Tietysti.

Olenko minä menettämässä järkeni?

2006-10-19T23:11:00.000+03:00

Toissapäivänä ostin vaimolle kymmenen isoa ruusua, hän ei kommentoinut niitä millään lailla, ennenkuin kysyin huomasiko hän ne. Ilmeisesti tämä viimeinen maili aiheuti sen. En todellakaan ostanut niitä minkään syyllisyyden/pakon vuoksi, vaan omasta vapaasta tahdosta, ilahduttaakseni häntä. No sain kuitenkin lopuksi kiitoksen, tiedä sitten kuinka aito se oli.

Tänään vaimolla oli (ainakin omien sanojen muikaan) ylimääräinen kokous töissä, sen piti kestää 1,5h. Minun puolestani piti hoitaa sinä aikana lapset ja ruokailu ja laittaa pannari uuniin.
Näin tein ja tiskasinkin vielä. Hän tuli kotiin 2,5 tunnin päästä, oli käynyt kaupoilla, ostanut limua ja vanhemmalle tytölle jotkut housut jotka olivat liian isot. Pannari oli valitettavasti ehtinyt jäähtyä, minun moka ilmiselvästi. Ilmeisesti minun olisi pitänyt tietää, että hän tulee vasta reilu tunnin sen jälkeen kun kokous on loppu.

Saimme syötyä pannarit, niin vaimoni alkoi katsomaan televisiosta kotikatua, minä hoidin lasten iltatoimet ja iltasadun. Tällä välin hän oli tullut alakertaan ja katsoi uutiset, meni yläkertaan ja tuli takaisin alas hakemaan yöpuvun. Tällöin huomasin hänen vaihtaneen alushousut puhtaisiin. En olisi huomannut asiaa varmaan muuten, mutta kkun eilen saunan jälkeen laitoin kuivumaan pyykit, kun vaimo jo halusi nukkua, kun meni aikaisin töihin tänään. Niin nämä puhtaat pikkuhousut olivat juuri yhdet jotka laitoin eilen kuivumaan. Sängyssä sitten jossain vaiheessa asia tuli takaisin mieleeni.

Vaimo nukkuu jo ja menin pesuhuoneeseen ja housut ovat aivan märät, sellaiset kun nyt naisella ovat, kun on ollut kiihottunut. Mikä siinä kotikadussa nyt niin kiihottavaa oli, että piti oikein pikkuhousut vaihtaa. Olenko tulossa vainoharhaiseksi vai mistä on oikein kyse ?????? Minusta tuntuu, että olen menettämässä järkeni tämän asian suhteen. En saa unta, olen väsynyt, vaimolle ei voi asiasta puhua, kun hän närkästyy heti. Entä jos olenkin aivan väärässä ja menen puhumaan asiasta vaimolle, sotahan siitä syttyy.

Mutta, entä jos olenkin oikeassa ja hänellä onkin suhde jonkun kanssa, hän halusi mennä autolla töihin, vaikka normaalisti menee pyörällä, tietysti hän kävi kaupassa. En tiedä........

Miksi?

2006-10-17T12:47:00.000+03:00

Miksi oikein kirjoitan yleensä tätä blogia? Mitä hyötyä siitä on?
Tilaajia 10, lukijoita 24/viikko. Vau.

Kommentteja tulee harva se kuukausi, parhaimmillaan jopa kahdesta neljään puolessa vuodessa. Mitä siitä pitäisi vetää johtopäätöksiä? Ilmeisesti tämä ei ole millään muotoa kiinnostavaa. Ymmärrän toisaalta, ketä kiinnostaa lukea jonkun luuseri-isän kirjoituksia, joka ei tiedä mitä tekisi edes vaimonsa kanssa.

Hakkasin viikoloppuna rystyseni verille, kun olin niin ravoissani ja onneton. Vittu mikä ääliö minä olen. Hakata nyt saatana kätensä kipeiksi, vain ja ainoastaan siksi, että vaimo makaa lattialla umpitunnelissa.

Keskustelen vaimoni kanssa jumalauta sähköpostilla, mikä perkeleen mies minä muka olen, kun en osaa edes keskutella vaimoni kanssa, ei mikään ihme jos haluaa muuta keskusteluseuraa.

Tässä vaimoni vastaus:

Hienoa, että kirjoitat asioista! Ikävää kun joudut asettamaan omat tarpeesi sivuun, minun ja lasten vuoksi. Eihän sellaista kukaan jaksa, sehän on selvä.Olet luonteeltasi positiivinen ja optimistinen, toisin kuin minä.Ja siihen olen saanut turvautua ja luottaa.Nyt kyllä huolestuttaa nämä "masentuneet" ajatuksesi.
Pyydän anteeksi käytöstäni perjantaina ja lauantaina !!
Olen menossa torstaina keskustelemaan psykologin kanssa ja toivon, että siitä olisi jotakin apua kohdallani.
En tiedä, mikä vaikutus sillä on näihin parisuhdeongelmiin. Jotakin painolastia tässä on ilmeisesti vuosien aikana kertynyt.Olen mielestäni yrittänyt
huomioida myös sinun hyvinvointisi, mutta nyt huomaan etten ole siinä onnistunut.

Voi helvetti soikoon, nyt minä olen siis jo aiheuttanut todennäköisesti omalla typerällä käytökselläni kaiken tämän. Minun on pitänyt tehdä kaikenlaisia asioita, joita en ole saanut aikaiseksi.

Tässä lista laiminlyönneistäni:

- En ole ostanut sinulle joka kuukausi kukkia, vaikka olen luvannut.
- En ole hoitanut sitä arkkitehti- ja rakennuslupa-asiaa, lupaan hoitaa ne ensi tilassa
- En ole hankkinut sinulle sitä hierontaa, olen siis laiminlyönyt itse asiassa sinutkin, yritän hoitaa sen asian tänään. (Tätä vaimoni on monta kertaa pyytänyt tekemään, koska minulle on luvattu ilmaista hierontaa ja itse en sitä tarvitse)

Viikonloppu ja sähköpostia vaimolle

2006-10-17T08:26:00.000+03:00

Menimme tuttavien tuttavien luo rapujuhliin viikonloppuna. Hieno homma, eikö vain? Sinä sitten syötiin ja juotiin vähän viiniä ja muutama vodka snapsi. Kun ruokailu oli ohi, meni varmaan puoli tuntia, niin vaimo oli niin tuhannen päreessä, ettei mitää tolkkua, tuttavapariskunnan nainen yritti käydä vaimoni kanssa ulkona, jotta hän olisi selvinnyt, mikään ei auttanut.

Ei kun kotiin, tilasin taksin, ja odotellessa vaimo oksensi oikein huolella. Yritin saada hänet ylös ja taksiin, mutta hän haraa vastaan ja karjuu vihaavansa minua. Yksi taksi oli ja mni, piti tilata toinen, vaimo makaa reporankana pitkin pituuttaan. Tuttavapariskuntien naiset tulivat sitten puhumaan ja taluttamaan sen verran, että pääsimme taksiin.

Kotona vaimolta piti riisua kengät jalasta ja yritin saada häntä peiton alle, mutta tulos oli siinä, että hän makasi lattialla vaatteet päällä. Minulla paloi käämit ja huusin hänelle suoraa huutoa ja painuin pihalle ja tietysti unohdin kännykän ja avaimet sisälle ja ulko ovi oli lukossa. Siinä sitä sitten istuttiin portailla ja ihmeteltiin, ei vara avainta ei mitään.

Ovikellon soitto ei auttanut mitään, koska vaimo makasi ympäripäissään yläkerrassa, eikä saanut itseään ylös. Tunnin kävelyn jälkeen vaimo oli saanut nukuttua sen verran, että sai avattua oven.

Tässä vielä tänään kirjoittamani kirje (sähköposti) vaimolle:

Mikä mua vaivaa?

Jaa-a, en varmaan itsekkään tiedä ihan varmasti.
Mutta laitetaan nyt muutama asia.

Minussa on varmaan jotain vikaa, yritän tukea sinua koulussa, yritän joustaa kaikessa mahdollisessa,
en sano koskaan ei mihinkään mitä sinä haluat tehdä, yritän miettiä, miten pääsisit helpommalla, kun olet koulussa.
Yritän auttaa äitiäsi aina kun hän apua tarvitsee.
Vien lapset kouluun tai päiväkotiin, sen mukaan mikä työvuoro sinulla on.

Kuten sanottu, yritin ajatella sinua, kun kävin kaupassa, ettei sinun enää tarvitsisi lähteä koulun jälkeen sinne,
haukuit minut pystyyn, kun en ollut älynnyt ostaa suolapähkinöitä, vaan tavallisia, enkä tajunnut ostaa sunnuntaille ruokaa.
Vittu kun sitä osaa olla mies tyhmä, vai mitä, näinhän sinä ilmeisesti ajattelit?

En ole koskaan -ainakaan muistaakseni- kieltänyt menemästä ravintolaan, tai laivalle kavereidesi kanssa.
Lauantainna, yritin tilata meille taksin, yritin auttaa sinut pystyyn ja taksaiin, mitä sain, haukut, sanoit vihaavasi minua,
ilmeisesti siinä on jokin totuuden siemen, tuskin sitä muuten olisit sanonut.

Huusin sinulle, kun olit humalassa. Myönnän virheeni, mitä siitä oli muka hyötyä, ei mitään, todennäköisesti vain
sain sinut vihaamaan minua entistä enemmän. Sanot minulle, että minun pitäisi käsitellä sinua kuin kukkaa kämmenellä.
Mitä sinä luulet, että minä teen? Ilmeiseti en yritä sinun mielestä tarpeeksi.

Kysyin sinulta lauantaina, haluatko sinä eron minusta, vai mikä on?

Minulla valitettavasti alkaa loppumaan keinot, mitä minä voisin tehdä vielä sinun hyväksesi.
Käyn töissä, yritän ansaita rahaa, että meillä olisi asiat hyvin. Myönnettäköön samaan syssyyn vielä kerran, että tein väärin sinua kohtaan
kun lainasin rahaa sinulta salaa, mutta se asia on kohta hoidettu ja näin ei tule enää tapahtumaan.
No minä pyydän Katjalta vielä, että saisit sitä sairaslomaa, kuinka paljon sitä pitäisi saada?

Mitä muuta vielä, haluatko sinä tehdä jotain, ihan mitä vain. Suostun ihan mihin vain.

Tyhmä minä (mietintää naisen ja miehen eroista)

2006-10-13T22:31:00.000+03:00

Menin sitten -ilmeisen tyhmänä- kysymään, oliko vaimoni mahdollisesti ehtinyt alittaa sähköpostia tälle nettiysetävälleen, koska viimeeksi kun kysyin hänellä ei ollut ollut aikaa siihen vielä. Sain vastaukseksi vihaisen katseen ja tylyn vastauksen, että kyllä.

Ilmeiessti tein väärin, kun edes kysyin, minun olisi siis ilmeiseti pitänyt vain luotaa vaimoni ensimmäiseen sanaa, että hän näin tekee. Eikä kysellä enää jälkeenpäin, onko näin tapahtunut.

Ilmeisesi minulla ei ollut oikeutta kysyä koko asiasta, ainakin vastauksesta voisi päätellä näin. En tiedä mitä tässä nyt pitäisi seraavaksi tehdä, pitäisikö minun nyt sitten jollain tapaa lepytellä häntä?

Sitten, meidän pitäisi huomenna mennä apujuhliin, olimme sopineet menevämme kauppaan yhdessä, ajattelin -taas kerran ilmeisen väärin- mennä kauppaan yksin, koska vaimo oli koko päivän koulutuksessa. Olin nähnyt jonkinlaisen muistilista pöydällä ja totesin myös ainakin osan näistä tuotteista puuttuvan kodistamme. Samoin kuin näin listan tavaroista joita pitäisi ostaa sinne rapujuhliin.

Ei pitäisi mennä miehen ajattelemaan tyhmillä aivoillaan, mitä siitäkin tulee, no ei lasta eikä paskaa, ainakaan vaimoni mielestä. Olin ostanut aivan vääriä tavaroita, kun listassa luki pähkinälajitelma, niin se ei tarkoita pähkinälajitelmaa, vaan suolapähkinälajitelmaa. Kuinka sitä osaakin mies olla tyhmä.

No entäs sitten Sunnuntain ruoka, no enhän minä sitä tajunnut ajatella, voi hyvänen aika sentään, missä aivot taas olivat? No onneksi edes sain ostettua jotain tytöille kun he menevät yökylään, enkä ostanut valkoviinä, koska sitä meillä on laatikkoviininä.

Miksi näin pääsi käymään?
Menin muka fiksuna ajattelemaan, että vaimoni olisi iloinen, ettei hänen enää tarvitsisi lähteä kauppaan raskaan työ/kouluviikon jälkeen. Sen siitä saa kun yrittää ajatella toisen parasta, eikä pidä sopimuksista kiinni. Yritä tässä sitten olla naiselle mieliksi.

Tallinnan idea nytkähti eteenpäin.

2006-10-12T12:15:00.000+03:00

No niin, sain eilen varattua yhden huoneiston Tallinnasta ja vielä pienellä alennuksella. ELi se 89m2 kämpän vuokraus tuli sitten maksamaan 147€, kun alkuperäinen hinta oli 189€.

Laitoin sen jälkeen siskolle mailia, jotta kukaan ei vahingossa kuulisi aiheesta mitään. Suunnitelma menee näin, ostan laivaliput valmiiksi itselleni ja vaimolle.

Ensin meinasin, että veisin lapset siskolle hoitoon siten ettei vaimo tiedä minun menevän sinne, mutta sitten mileleeni tuli se seikka, että en voi kertoa lapsille mitään etukäteen, koska he eivät kuitenkaan osaa olla hiljaa asiasta. Sitten toinen ongelma, nuorempi lapsista kuitenkin haluaa sanoa äidille heipat, ennenkuin menee yökylään. Tähän voisi olla ratkaisu seuraavanlainen.

Sisko tulisi meille "kylään" ja minä olisin mennyt aamupäivällä "valokuvaajatapaamiseen". Jossain vaiheessa siskoni kertoisi vaimolle, että hän ottaa tytöt heille yökylään. Tässä vaiheessa minä olisin Tallinnassa ja laittaisin viestiä, mistä vaimoni saa lisäinfoa mitä pitää tehdä (tyyliin kirjekuori kirjahyllyssä). Eli olisin pakannut hänelle vaatteet valmiiksi, joten hänen ei tarvitsis tehdä muuta kuin mennä taksilla (jonka olisin etukäteen tilannut) satamaan. Jossa hänen pitäisi avata seuraava kirjekuori joka olisi laukussa, ja jossa olisi sitten liput. Siitä laivaan ja Tallinnaan jossa minä olisin vastassa.

Jees, tästä tulee hauskaa...

Ötökkä tuli taloon

2006-10-12T12:07:00.000+03:00

No sain kuin sainkin tytön kiinni ja kysyin, että voisimmeko tulla hakemaan hasterin? Ei käynyt, vaikka olimme jo alustavasti sopineet hausta viikko sitten.

Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä hankkimaan eläinkaupasta sitten, onneksi löytyi, tytöt olivat jo molemmat todella pettyneitä. Ostimme vähän ruokaa ja Mörttiröpöä, eli suomeksi leppähaketta (vai olikohan se haapa) 20l pussin, jota sitten laitetaan terraarion pohjalle. Lisäksi piti ostaa joku mineraalikivi, se on nyt sitten omenanmakuinen (ei en maistanut, luotin myyjän sanaan).

Ei ollut tyttö nukkunut päiväunia eilen, aikani kun seisoskelin ulkona päiväkodin pihalla kun yritin saada tytöstä irti olisiko sisällä jotain tavaraa mikä pitäisi viedä kotiin. Tuli se nuori lastentarhanopettaja kertomaan päivästä, hieno homma. Ei ollut nukkunut, veikkaan sen johtuvan tuosta hamsterista, oli kuulemma tyttö puhunut koko päivän siitä.

Nyt täytyy antaa sen hamsterin rauhoittua ja antaa tutustua uuteen paikkaan. Illalla aiomme kuitenkin ainakin hieman ottaa sen sieltä terraariosta pois, jotta se tottuu ihmisiin ja käsittelyyn.

Normipäivä ja mietintää päiväkodista (taas)

2006-10-11T13:39:00.000+03:00

Vaimo on taas loppuviikon opiskelemassa koko päivän aamusta iltaan. Tänään pitäisi hankkia se hamsteri, katotaan kuinka meidän käy. Yritin eilen soittaa myyjälle (äänen perusteella 10-13v. tyttö), mutta ei hän vastannut. Laitoin sitten vielä illalla sähköpostia ja kyselin ötökän perään. Tyttö itse pyysi vielä soittamaan haun järjestämisestä.

Siinä sitä sitten ollaan jos se tyttö ei vastaa. Turha kai sitä on silloin sinne mennä, eli silloin täytyy alkaa pikaisesti metsästää sitä ötökkää jostain eläinkaupasta ja toivoa parasta, tytöt ovat nyt kuitenkin viikon odotelleet sitä. Eilen vanhempi tyttö oli jo laittanut ruokaa valmiiksi kuppiin.

Vaimo soitti kun olin jo ajamassa päiväkodilta töihin ja kertoi nuoremman heränneen jo klo 06:30 ja käski soittaa päiväkotiin, jotta tyttö nukkuisi sen tunnin. Päiväkodista pyysivät kirjallisen vahvistuksen miten tytön päiväunien suhteen toimitaan, kun olin kasvatuskeskustelussa kertonut saman minkä vaimokin, että tyttö nukkuu sen max. 20 min/päivä ellei toisin ilmoiteta. Nyt raukat olivat sekaisin, sen vuoksi koska minä (kuten myös vaimoni) ilmoitin, että ei tyttö ei nuku tuntia päiväunia joka päivä. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin, tädit olivat päätelleet ihan itse että tyttö nukkuu tästä lähtien tunnin, vaikka vaimo oli nimenomaan sanonut, että kyse on tästä päivästä.

Muutenkin se kasvatusekeskustelu meni vähän penkin alle, se kesti puoli tuntia, jona aikana minun piti täyttää kolmatta kertaa samat laput jotka vaimoni oli täyttänyt jo kaksi kertaa. Eli ei edelleenkään keskusteltu miten he tukevat tytön kasvua, vaan kerrattiin samat asiat jotka olivat jo kahteenkertaan sanottu jo vaimoni toimesta. Muutenkin homma meni vähän väärin päin, koska minä kirjasin mitä muutoksia tulee, koska tämä Virolainen opettaja ei osaa tarpeeksi hyvin suomea. Toinen opettaja on sitten se reilu kaksikymppinen tyttö, joka ilmeisesti pelkäsi että minä syön hänet tai jotain sellaista, kun laittoi sen virolaisen asialle. Ei sen puoleen, onhan hän ihan söpö, mutta rajansa kaikella, en minä nyt kuitenkaan sellaiseen ryhdy.

Eli siitä kasvatusekeskustelusta ei ollut mitään vastaavaa hyötyä. Tänään sitten kun soitin päiväkotiin ja ilmoitin, että tytötn olisi hyvä nukkua sen tunnin, niin johtaja vastasi, että olisi ollut hyvä, jos olisin sanonut sen itse, kun on vähän epäselvää tämän sopimuksen takia. Mutta hän nyt käy ilmoittamassa ja he ryhmässä katsovat sitten miten asia parhaiten hoidetaan. Helvetti sentään, sekavaa sopimuksen takia, itsehän he sitä sopimusta halusivat. Nyt kun on sopimus on niin sekavaa että. En tiedä mitä tässä pitäisi oikein tehdä, teet niin tai näin, niin päiväkodissa tehdään oman pään mukaan.

Ilmeisesti kyse on jostain valtataistelusta, koska vaimoni on myös lastentarhanopettaja ja töissä helsingin kaupungilla, niin häntä ei kohdella kuin vanhempaa vaan kuin kolleegaa joka tulle astumaan heidän varpailleen. Kohta minulle alkaa riittää ja otan yhteyttä ylemmäs.

Uusi ide

2006-10-10T14:24:00.000+03:00

Duunikaveri antoi tosi hyvän vihjeen koskien Tallinnaa. Siellä on suomalaisten omistama firma joka on rempannut viisi erilaista huoneistoa keskiaikaisissa rakennuksissa. Laitan tähän pienen lainauksen firman sivuilta:

Jokainen viidestä hyvin varustetusta huoneistostamme on yksilöllisesti sisustettu. Keittiöissä on jääkaappi, liesi, kahvinkeitin, astiat ja muu keittiövarustus. Huoneistoissamme on kaapelitelevisio sekä erittäin nopea internet-yhteys.
Asuessanne meillä Kuningassa, aistitte keskiajan tunnelman mutta silti teillä on käytössänne nykyajan mukavuudet. Jokaisessa huoneistossa on käytössä tietokone ja sen nopea internet-yhteys, joka tietenkin sisältyy hintaan!

Kuulostaa hyvältä ja hinnat sitten, suurin 89m2 huoneisto, jonka yhteydessä myös sauna, hinta päivältä oli vain 189€. No onhan se tietysti ihan sievoinen summa rahaa, en sitä kiellä, mutta on se kuitenkin ihan eri asia kuin hotellihuone.

Nyt mietin, josko onnistuisin tekemään tämän Tallinnan reissun sillä tavalla, että olisinkin vasta Tallinnassa vaimoani vastassa. Eli olisin laittanut kaikki valmiiksi asunnossa, tyyliin ostanut kuohuviiniä ja pikkusuolaista, ja koska olisimme jo vanhassa kaupungissa, siitä olisi helppo lähteä ravintolaan syömään, tai tehdä jotain hyvää ruokaa asunnolla. Molemmat vaihtoehdot olisivat mahdollisia. Tätä täytyy miettiä.

Nyt meni hermot

2006-10-10T10:12:00.000+03:00

Ja taas aivan turhaan, mutta sitä vaan turhautuu kun sanoo samasta asiasta monta kertaa ja tulos on lähestulkoon aina sama.

Tänään aamulla taas oli aamupalan aika, laitoin molemmille paahtoleivät valmiiksi lämmitin nuoremmalle kaakaon mikrossa ja pyysin syömään. Jo eilen kaatui taas kaakaot pitkin pöytää, niin sanoin, että nyt ei sitten pelleillä pöydässä ettei kaakot kaadu. Niin mitä kävikään? Menikö minuutti vai peräti kaksi, kun kuulin kolauksen. Siellähän se muki oli pitkin pöytää ja kaakao samoin.

Kyllähän sitä hermostuu kun juuri on päässyt sanomasta ettei pelleillä siinä ruokapöydässä ettei kaakao kaatuisi, niin sitten se onkin jo samassa pitkin pöytää. Kerroin kovalla äänellä mielipiteeni, ja ihmettelin ääneen kuinka on mahdolista ettei se mene perille, että ruokapöydässä ollaan kunnolla. Käskin riisua märät vaatteet pois ja lähdin hakemaan puhtaita yläkerrasta. Kun pääsin alas, oli märät vaatteet mytyssä olohuoneen valkoisella matolla, onneksi ei tullut jälkiä. Ja ei kun uudelleen kaakaota lämmittämään.

Ongelma on siinä, että tyttö tekee syömisen ohella kaikenlaisia muita performansseja, kädet pyörii, tyttö pyörii penkillä muuten vaan, ja jos muki on vähänkään lähellä, niin kaatuuhan se. Pyysin lopuksi anteeksi huutamistani. Täytyy antaa seuraavaksi tytön itse siivota pöytä. Nyt siihen ei ollut aikaa, kun jostain syystä pukeminekin kesti niin vietävän kauan. Sukka oli kadoksissa, oikeasti sukka oli 10cm päässä tuolin kyynärnojalla jossa hän istui, mutta kun se ei roiku nennä päässä niin se on kadoksissa ;)

Kuin kukkaa kämmenellä

2006-10-09T22:40:00.000+03:00

Näin minun pitäisi käsitellä vaimoani hänen sanojen mukaan. No, ei siinä auta kuin taas yrittää.

Suunnitelma on seuraavanlainen:
Olen varannut Tallinnasta hotellihuoneen hotelli Virusta, huone on saunallinen Double DeLuxe huone, hintaan sisältyy suklaata ja kuohuviiniä pullolinen, shamppanjalasit saa viedä kotiin.

Seuraavaksi täytyy varata laivamatkat, olen ajatellut, että menisimme Tallink Expressillä yli ja ottaisin vielä First Class luokan menosuuntaan. Ajatuksena on pakata laukkuun myös vaimon vaatteet omieni lisäksi, parhaat mukaan. Sitten mienisin itse jo valmiiksi satamaan etukäteen, kun tiedän että vaimo on koulussa päivällä.

Vaimon tullessa kotiin, on lapset jo hoidossa, lappu pöydällä johon olen laittanut ohjeet, tai vaihtoehtoisesti annan vain ohjeita tekstiviestillä, tilaan taksin valmiiksi tiettyyn kellonaikaan tuomaan vaimon satamaan.
Tässä suunitelmassa on tietysti vielä aukkoja. Minun pitää saada jotenkin tietooni minkälainen päivä vaimolla on sinä päivänä koulussa ja miten saan hänet tiettyyn kellonaikaan kotiin. Ja kuinka saan hänet taksiin, hän kun ei pidä siitä, että ajellaan taksilla.

Sitten on tietysti tämä rahanmeno, aina pitäisi mielellään halvimmalla mahdollisella tavalla päästä, tämä minun suunnitelma ei tietysti ole aivan halvin mahdollinen, mutta mielestäni se on sen arvoista. Ainakin toivon niin. Tämän jälkeen pitäisi hänenkin ola tyytyväinen minuun, toisaalta, hän totesi viikonloppuna, että miedän pitäisi joskus päästä Tallinnaan kahdestaan. Joten sekin puoltaa ideaani....

Katsotaaan kuinka käy..

Kuin mies miehelle

2006-10-09T15:25:00.000+03:00

Kävimme tuttavaperheen kanssa uimassa viikonloppuna ja siinä samalla avautui mahdollisuus keskustella toisen miehen kanssa tästä "pettämis" asiasta. Kerroin tuttavalle koko tarinan, kuten myös tässä blogissani kerroin.

Mietimme aihetta yhdessä ja hän kertoi omasta kokemuksestaan. Hänen vaimonsa oli jossain vaiheessa tapaillut jotain toista miestä, tämä oli tapahtunut joitakin vuosia sitten. Nyt kuitenkin vaimo oli n. puoli vuotta sitten kertonut ettei se suhde ollutkaan ollut aivan pelkästään kahvilla käyntiä. En kysynyt mitä muuta se oli sisältänyt. Mutta tulimme kuitenkin siihen samaan lopputulokseen, että ei suhteesta tule mitään jos toiseen ei voi luottaa. Sitä ei voi kieltää, etteikö aihe jäisi jollain tasolla kalvamaan mieltä. Mutta se, kuinka paljon se sitä tekee on määräävä tekiä.

Tuttava totesi myös, joskin sanoen ettei se varmasti lohduta yhtään, vaan päinvastoin, että kun se on tapahtunut kerran voisama tapahtua myös toisen kerran. Kynnys on nyt varmasti matalampi ja toisaalta alkoholi on siitä ihmeellinen, että estot jos nyt eivät poistu, niin pienenevät ainakin.

Se, että mies oli ilmaissut vain haluavansa jutella ja kuitenkin oli vastoin vaimoni tahtoa selvittänyt puhelinnumeron, vaikkakiin oli kysynyt luvan soittamiseen, niin miksi ihmeessä hän sitten halusi muutaman soittokerran jälkeen jo ostaa lahjan?? Ja jos kerran on niin viatonta, niin miksei sitten kertonut omalle vaimolleen aiheesta? Ehkä juuri siksi, ettei kyse ole niin viattomasta aiheesta kuin voisi luulla.

Samoin voisi kysyä, miksi hän oli ravintolassa yksin viikonloppuna kaukana kotoa? Miehenä uskaltaisin väittää, kyseen olleen jostain muusta kuin vain ja ainoastaan halusta jutella. Eikö hän sitten voinut jutella vaimonsa kanssa kun kerran kaipasi naisseuraa? Taisi vain nuorempi nainen kiinnostaa muuölla tavalla kuin pelkästään keskustelukumppanina.

Tähän tulokseen tulimme tuttavan kanssa, sovimme ettemme puhu toistemme asioista vaimojemme kanssa. Näin tällä kertaa.

Lemmikki

2006-10-04T10:08:00.000+03:00

No niin, nyt se on sitten päätetty, meille hankitaan kääpiöhamsteri. Varsinkin kun menin lupaamaan, että hoidan häkin putsaamisen, tytöt saavat kyllä avustaa touhussa, koska hamsteri on lähinnä heidän.

Meillä oli aikoinaan koira, mutta se ei koskaan tullut toimeen lasten kanssa ja loppuvaiheessa karkaili pihalta heti kun selkäsi käänsit. Mistä tämä hamsteriaihe sitten sai alkunsa? No tuttavaperheellä oli jossain vaiheessa kaksikin kääpiöhasteria joihin tytöt tietysti ihastuivat ja ovat siitä lähtien mankuneet jos jotain elukkaa. Nyttemmin heillä ei enää ole hamstereita, toinen kuoli jossain vaiheessa ja toinen jouduttiin lopettamaan, kun heidän tyttärelle puhkesi astma. Siskoni on myös hankkinut kääpiöhamsterin omalle tyttärelleen, niin kipinä kasvoi niin suureksi, että me päätimme hankkia myös.

Ostamme tuttavaperheeltä varusteet, jotka heillä on jäljellä, ei niitä kannata ostaa uutena, kun kerrean on käytettyjkä tarjolla. Kierrätystä kierrätystä. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi mennä taas kirppikselle myymään tavaraa, kun nurkat pullistelevat kaikenlaista kamaa.

Eilen sitten soitin yhdelle kasvattajalle ja varasin yhden uros hamsterin, jonka saamme sitten ensi viikon keskiviikkona, tytöt ovat jo nyt aivan innoissaan. Katsotaan nyt kuinka meidän käy.

Isku vyön alle......

2006-10-02T07:24:00.000+03:00

Eilen oli tapahtumarikas päivä, ei välttämättä hyvässä. Autoin vaimoani taas kerran koulutehtävien teossa, omalta koneeltani siirsin hänen koneelle tiedostoja sisäverkon kautta (kieltämättä langaton verkko on kätevä, mutta se ei ole tämän kirjoituksen perusta). Ensimmäisellä kerralla se ei mennyt aivan putkeen ja ajattelin siirtää tiedostot ensin omaan sähköpostiini, jotta voisin sitten lähettää ne takaisin vaimon sähköpostiin. Minun koneella on molemmille omat käyttäjätunnukset ja nyt siis olin vaimon käyttäjätunnuksen alla etsimässä niitä tiedostoja ja lähettämässä niitä sähköpostilla. Kun tietysti avasin vaimon sähköpostin lähetääkseni tiedostot, mutta totesin, että tiedostojen yhteiskoko on useampi kymmenen megaa, joten ei maksa vaivaa.

Samalla silmiini sattui outo sähköposti, jonka otsikkona oli jotain jostain paketista, ei siinä muuten olisi ollut mitään outoa, mutta kun säköpostin lähettäjänä oli minulle aivan outo mies. Tiedän tehneeni väärin, kun katsoin sähköpostin, mutta en voinut itselleni mitään.

Katoin vielä, oliko muitakin miehen lähettämiä posteja, ja olihan niitä. Menin takaisin yläkertaan ja nyt sain kuin sainkin siirrettyä tiedostot vaiimon koneelle ja menin takaisin omalle konelle ottamaan selvää, mistä oikein oli kysymys. Sähköpostien lähettely oli alkanut jo yli kuukausi sitten, oli vaihdeltu tekstiviestejä ja sitten, vaimo oli saanut mieheltä jonkun aarikan korun lahjaksi. Jossain vaiheesa oli soiteltukin puolin ja toisin. Se oli kuin isku vyön alle, päässä humisi, heikotti. Mitä tämä oikein tarkoittaa?? Onko vaimolla suhde jonkun toisen miehen kanssa? Oli pakko mennä yläkertaan takaisin ja kysyä, kuka on tämä mies. Vaimokin valahti kalpeaksi ja pyysi, että siirtyisimme makuuhuoneen puolelle keskustelemaan.

Kyseessä oli vaimon puheiden mukaan vain nettituttavuus, jonka kanssa oli sain lähtelty sähköpostia ja keskusteltu niitä näitä, myönsi että olivat soitelleet ja lähetelleet testareita. Olin kieltämättä kiun metrisellä halolla lyöty. Mies oli vaimon puheiden mukaan häntä 20 vuotta vanhempi ja asui Imatralla ja naimisissa omalla tahollaan. Kysyttyäni, missä he olivat tavanneet, kertoi hän, että ravintolassa, jolloin muistin,että hän oli yhden kerran tullut kukka mukanaan, eräältä ravintolareissulta, ja kysyin oliko kukan antanut tämä mies? Kyllä, vaimo vastasi. Vaimo oli antanut sähköpostiosoitteen ja mies oli siitä osannut päätellä koko nimen ja ottanut selvää puhelinnumerosta.

Miksi näin sitten oli tapahtunut? Itse olin lainannut enoltani rahaa, jotta sain ostettua digikameran, mutta en puhunut siitä vaimolleni mitään, mutta jostain syystä siskoni oli saanut myös tietää aiheesta, ja meni möläyttämään vahingossa aiheesta vaimolleni joka oli autuaan tietämätön asiasta. Vaimo sanoi, että hän halusi, että hänelläkin on salaisuus. Aha....

En tiennyt edelleenkäänmitä olisi pitänyt sanoa, vaimo halusi tietää, mielipiteeni haluaisinko minä, että hän lopettaa kirjoittelun miehelle, sanoin että teet niinkuin parhaaksi näet. Vaimon mielestä kyse ei olut muusta kuin, että molemmat hän sekä tämä mies saivat hyvän mielen kirjoitelleessaan toisilleen, vähän kuin olisi työkaverille kertonut miten viikonloppu meni. Mistään muusta, ei vaimon mielestä ollut kyse. Kysyin, että ei varmaan miehen vaimokaan tiedä aiheesta mitään, ei tiedä sanoi vaimoni. Edelleen vaimo olis sitä mieltä, että kyse on aivan viattomasta asiasta, sanoin etten ole aivan samaa, mieltä, jos mies kirjoittaa tyyliin, hei aamuvirkku ja lähettää lahjan. Vaimoni sanoi, että hän on sitten ilmeiseti liian sinisilmäinen.

Saimme asian sovituksi, hän ilmoittaa miehelle, että minä olen saanut tietää kirjoittelusta ja että se on nyt loppu. Vaimo sanoi, ettei halua loukata minua, pyysin, ettei hän pitäisi korua enään. Huomasin kyllä jossain vaiheessa, että hänellä' oli uusi koru kaulassa, ja kysyinkin häneltä siitä, mutta hän sanoi ostaneensa sen jossain vaiheessa, no tottakai minä uskon, mitä muutakaan voin. Samoin kuin nyt, pakko minun on uskoa vaimoa, että kyse ei ollut muusta kuin keskustelusta, jos en voi luottaa vaimoni sanaan, ei suhde toimi enää. Vaimo on luvanut minulle, ettei enää ikinä tee mitään tuollaista. Minä uskon häntä....

Lätkämatsissa

2006-09-26T22:28:00.000+03:00

Tuli tässä mieleeni mainos tai oikeammin ilmoitus, jonka olen nähnyt monta kertaa kirkon ilmoitustaululla ulkona. Talven aikana kirkko järjestää muutamaan otteeseen matkan esim. Turkuun katsomaan jääkiekko-ottelua esim. HIFK vs. TPS. Hienoa sinänäsä, varsinkin kun matkan on halpa. Mutta se mikä ilmoituksessa on mielestäni onituista tänä päivänä on seuraava.

Ilmoitusksessa sanotaan nimenomaan, että isien ja poikien matka, ei esim. Isien ja lapsien, Missä lukee, etteivät isät ja tytöt voisi mennä lätkämatsiin? Ei tietääkseni missään. Entäs sitten isät joilla ei ole pokia, kuten minä. Joskus tekisi mieli ottaa ja soittaa matkan järjeställe, ja kysyä, mitä minun pitäisi tehdä kun minulla ei ole ainuttakaan poikaa. Eikös tämä ole syrjintää?

No, ei se mitään, kyllä minä sinne matsiin pääsen jos haluan, myös tyttärieni kanssa. Näin kävikin tuossa viime lauantaina, kun lapsuudenystäväni soitti ja kyseli, olisimekko lähdössä katsomaan lätkämatsia hänen poikiensa kanssa. Sovimme näin ja menimme katsomaan. Olihan se mielenkiintoista tytöistä, ainakin aluksi, kun ei heillä ollut juuri mitään käsitystä pelinstä. Kysymyksiä sateli molemmilta. Miksi tuossa on tuollainen verkko tai mikä on tuo raitapaitainen mies ja miksi niitä on vain noin vähän? Ja miksi nyt on toisella puolella vain neljä pelaajaa. Kaksi erää he jaksoivat olla kiinnostuneita, ehkä myös osan kolmatta, mutta sitten alkoi kyllästyttää, varsinkin vanhempaa.

Äiti oli sillä aikaa kävelyllä, tai ainakin osaksi, osa matkasta meni kyllä kaverin kanssa virkistäytymisen puolelle baareissa, suotakoon se hänelle, kun kerran li ollut neljänä päivänä piskelemassa, osaksi työpäivän jälkeen ja vielä launataina. Kotona teimme sitten vielä popcorneja mikrossa. Kun vanhassa stadin hallissa ei ole saatavilla esim. ranskalaisia, tytöt söivät sitten nakkia. Ennen popcornia heidän piti syödä voileivät. Muistan itsekkin kuinka isäni vei minut katsomaan aikoinaan HIFK vs. Oulun kärpät. Sen verran muistan, että silloin oli puupenkit joilla istuttiin ja minulla oli sellainen puhallettava tyyny jonka päällä sain istua. Sen pelin HIFK voitti, lauantaina ei käynyt aivan yhtä hyvin.....

Ihmisen pitää muistaa juoda

2006-09-22T13:52:00.000+03:00

Tuli taas eilen illalla todistettua, olimme jo kaikki nukkumassa, itse en ollut ehtinyt vielä nukahtaa, kun huomasin että joku hiippailee alakertaan vessaan ja koska valoja ei tullut portaisiin, niinoletin se olevan vanhempi tytär. Näin olikin, mutta hetken päästä kuului laste huoneesta nyyhkytystä. Menin katsomaan kuka siellä itkee ja kysymään mikä on. Vanhempi tyttöhän siellä itki, ja kertoi että pissattaa, mutta se ei vain tule..

No ei muuta kuin alakertaan ja vessaan. Ei tule ei, mikäs nyt neuvoksi. Mietin mielessäni, että pitääkö tässä lähteä käymään lääkärissä, jos vaikka on joku virtsatien tulehdus. Sovimme kuitenkin, että tyttö ottaa lasillisen vettä, jos se siitä helpottaisi. Hetken olimme olohuoneessa ja kohta tyttö menikin jo uudelleen vessaan. Hetken päästä tuli iloinen tyttö olohuoneeseen ja kertoi, että nyt on hyvä olla taas, homma tuli hoidettua. Eikun nukkumaan.

Aamulla puhuimme aiheesta, että ihmisen tulee juoda päivässä nestettä tarpeeksi. Johon pikkusisko kommentoi asiantuntevasti, että muuten tulee kova kakka. Että näin. Nuoremmalla on aikamoinen nuha, toivottavasti se ei kehity miksikään korvatulehdukseksi. Itselläni on myös vähän niinkuin kurkku kipeä, tätyy ottaa illalla vähän viskiä kurkun desinfiointiin. Ei paljon huomenna pitää olla freesinä koululla lasten kanssa. Työhaastatteluunkin tuli kutsu keskiviikoksi, nyt hymyilyttää.

Mä olenkin jo koulussa ja työmarkkinoita

2006-09-21T17:15:00.000+03:00

Tämä kai on tyttärellä ajatuksena, kun hän menee koulun jälkeen päiväkodin aidan taakse. Tietysti kaikki tutut nuoremmat muksut ovat aidalla ihailemassa koululaista, jolla on vapaus likkua aidan toisella puolella kuinka haluaa...

Juuri nyt tytöt piirtävät jotain lattialla, itse söin juuri ja kysyin molemmilta, että onko nälkä. Nuorempi vastasi, että hänellä on jo, joten lämmitin ruoan valmiiksi pöydälle. Siellä se nyt on jo jäähtyneenä, ja nyt ei tunnu olvan kovin iso kiiren syömään. Piirtämisestä tuli tärkeämpää. En viitsi kvin montaa kertaa selittää, miksi pitäisi mennä syömään, varsinkin kun hän itse sitä pyysi. Varmaan kohta tulee huuto siitä kun ruoka onkin jo kylmää, kun pitäisi syödä...

Nyt alkaa näyttää siltä, että "verkkojen" laittaminen työmarkkinoille kannatti sittenkin, soittivat eräästä firmasta ja halusivat mahdollisimman nopeasti sopia haastatteluajan. Joko niin, että heidän asiakas hastattelee ensin, ja he sitten sen jälkeen. Sama tuo minulle on, nyt vain odotellaan puhelinsoittoa. Tuli hyvä mieli soitosta. Ensi viikolla sitten olisi näillä näkymin haastattelu. Katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Etätöitä, lastenhoitoa ja narinaa töistä

2006-09-21T08:41:00.000+03:00

Vaihteeksi, siitä onkin pitkä aika kun viimeksi tein töitä etänä, taisi olla juuri ennen lomia. Työpaikalla ei oikein viihdy aina, kun henki on mitä on, kolme ihmistä vaihtanut työpaikkaa n. kolmen kuukauden sisällä. Viimeksi eilen yksi pitkään firmassa ollut lähti pois, ei vain jaksanut enää, toimari kätteli, sanoi kiitos kaikesta ja häipyi. Ei ollut kakkua, kuten yleensä on näissä tilaisuuksissa ollut tapana, voipullia. Kuulemma oli tilattu alunperin kakkkua, mutta jostain syystä sitä ei ollut tullut, kuka lie peruuttanut tilauksen, voi vain arvailla.
Itselläni on "verkot" vesillä, jos pääsisi vaihtamaan työpaikkaa.

Vaimo lähti aamulla aikaisin töihin, taisi mennä jo klo. 06.10 töihin, meni autolla ja iltapäivällä sitten kouluuun, vaimo siis ja illaksi kahdeksan maissa takaisin kotiin. Aika rankka päivä hänellä tiedossa, sama sitten huomenna, ei ihan niin pitkä koulupäivä, mutta kuitenkin ja vielä koko lauantai. Vanhemmalla tytöllä on myös koulupäivä, täytyykin muistaa tarkistaa monelta koululla piti olla, sinne piti viedä jotain myytäviä elintarvikkeita, joten me viemme omenoita, niitä kun riittää kotipihalla.

Yritin tuossa joku päivä sitten kysyä aikaa kasvatuskeskusteluun tälle päivälle, kun kerran olen kotona, niin olisi ollut hyvää aikaa käydä myös se läpi. Eiä onnistunut, olisi pitänyt olla aikaisemmin liikeellä. Vaimoni kysyi, toiselta tyttäremme ryhmän lastentarhanopettajalta, että mihin aikaan on mahdollista pitää kasvatuskeskustelu, onko mahdollista pitää illalla? Emme pidä iltaisin kuului vastaus, johon vaimoni tietysti kysyi, jotta mihin aikaan he sitten tekevät näitä keskusteluita. Klo. 8-14 oli vastaus. Edelleen vaimoni kysyi, että kuinka ihmiset pääsevät näihin keskusteluihin, kun kerran suurin osa on kuintekin päivätyössä. Sitä voi ottaa vapaa päivän sanoi opettaja. Vapaapäivä, jotta voi keskustella lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Olisi hauska tietää miten työnantajat suhtautuvat tällaiseen, ja kunka moni on valmis uhraamaan esim. lomapäivän siihen, että keskustelee tunnin päiväkodissa, tai mahdollisesti ottaa palkattoman vapaan. Huh huh sanon minä, oikein joustoa päiväkodin puolelta.

Vanhempi tytär on taas jäänyt parina päivänä kotiin odottamaan kouluun lähtöä, ja minä puolestani olen vienyt nuoremman päiväkotiin ja soittanut matkalta tytölle, milloin on aika mennä kouluun. Yleensä olen soittanut sen 20 minuuttia ennen koulun alkamista, jotta tyttö ehtii pukea ja kävellä kouluun. No, tässä maanantaina, ihmettelin, kun tyttö soittaakin minulle, muutamaa minuuttia ennee kuin olin suunnitellut soittaa hänelle, ajattelin mielessäni, että mikähän hätä siellä on. Ei ollut mitään hätää, tyttö ilmoitti iloiseen ääneen olevansa jo koulun pihalla. Että näin :D

Ja sama eilen, soittaessani tyttö ilmoitti olevansa kohta koulun pihalla. Huomasin muuten eilen, kun tyttö teki läksyjä, että vaikka hän osaa lukea ja kirjoittaa jo, hän jostain syystä arvaa osan sanoista, hän luki eilen aapisesta läksyjä. Hän aivan selvästi ei keskittynyt siihen, vaan "oikaisi", ei lukenut vaan ravasi osan sanoista tyyliin on -> no. Sanoin hänelle, että hänen täytyy keskittyä siihen lukemiseen. Täytyy ottaa tavaksi, että hän tekee läksyt heti kun tulee koulusta. Ainoa mikä tässä on ongelma, on siinä kun hän saa lähteä iltapäiväkerhosta nyt jo klo 15 kotiin jos haluaa, niin matkan teko saattaa kestää sen kaksi tuntia. Ei sen puoleen, niin se minullakin kesti...

Liian vähän läksyjä

2006-09-20T21:10:00.000+03:00

Kyllä, näin kommentoi tyttäreni isälleni, joka tuossa sunnuntaina yhtäkkiä tuli käymään, hänen kysyessään miten koulussa menee. Saa nähdä milloin se mielipide muuttuu, tyttö kyllä edelleen pitää koulussa käymisestä, joka on hyvä asia. Viime viikonloppuna hankimme tytölle avaimen. Nykyisin on kaikenlaisia hienoja abloy avaimia tarjolla, on Simpsoniaa sun muuta, tyttö valitsi pantteri/leopardi kuviollisen avaimen. Hänen rakkain lelunsa on sellainen pehmoleopardi jonka nimi on pantteri. Nykyisin tyttö kyllä tietää, että kyseessä on leopardi, mutta kuten hän itse totesi, ettei se haittaa vaikka lelun nimi onkin pantteri.

Nuoremman tytön yksi parhaista päiväkotikavereista muuttaa, se on jo toinen hyvä kaveri joka muuttaa ja siirtyy toiseen päiväkotiin. Hän tässä yksi ilta väsyneenä itki asiaa, ettei hän enää näe kaveriaan. Yritimme selittää hänelle että, kyllä se on vivan mahdollista, että hän näkee kaverinsa vielä. Voimme kutsua hänet meille leikkimään, vaihdamme vain hänen isän ja äidin kanssa puhelinnumeroita ja pyydämme. Totesimme myös, että hän voi pyytää kaveria syntymäpäivilleen sitten kun ne ovat. Tyttöä huoletti,että jos kaveri ei enää muistakkaan häntä. Kerroimme, ettei kukaan ihan niin nopeasti unohda kaveriaan.

Päiväuniasiakin saatiin taas uomaansa, eli ryhmän sisällä ei vain kommunikaatio toiminut, vastaava opettaja ei ollut muistanut kertoa muille työntekijöille tästä nukkumisaiheesta. Sitten tässä yksi kerta vaimoni totesi , että koska lapsella on vähän nuhaa ja on väsynyt, niin antaa hänen nukkua sinä päivänä sen tunnin. Minä menin sitten seuraavana päivänä hakemaan, niin siellä taas yksi sijainen kertoo iloisena, kuinka tyttö oli nukkunut tunnin. Seuraavana aamuna vaimoni otti taas kerran asian esille, jolloin lastenhoitaja päätti kertoa, että kyllä hänen mielestä tytön pitäisi nukkua. Noh, nyt asia on taas järjestyksessä, ja sovimme uudelleen ilmoittavamme aina erikseen jos jotain muutoksia tulee.

Täytyy kirjoitella taas huomenna lisää toisesta episodista päiväkodissa, koskien kasvatuskekustelua, siihen saakka, hyvää yötä.

Yöunet lyhentyneet kaksi tuntia kolmessa viikossa

2006-09-04T11:10:00.000+03:00

Ihmeellistä eikö totta, näin siis on tapahtunut nuoremman tyttären kohdalla. Kolme viikkoa sitten tyttö siis aloitti taas päiväkodissa käymisen ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että tytön yöunet ovat lyhentyneet sellaisen kaksi tuntia. Voisi kuvitella, että päiväkodissa olo rasittaa enemmän kuin loma, koska lomalla tyttö nukkui sellaiset 11h/yö.

Nyt tyttö valvoo illalla tuonne klo. 22 saakka kevyesti, vaikka nukkuu vain 8-9h/yö, onko päiväkodissa olo siis noin virkistävää???? Vai olisiko nyt niin, että tyttö nukkuu päiväunet päiväkodissa??

Päätimme ottaa asiasta selvää - 4 vuotias ei osaa itse varmuudella sanoa nukkuukko vai ei, hän saattaa kuvietlla olleensa koko ajan hereillä - kysymällä herättikö joku hänet. Johon hän totesi, kyllä, täti oli tullut sanomaan herätys lopuille lapsille nukkarissa. Kysyimme vielä, että oliko kaikki lapset siinä vaiheessa nukkarissa, ei ollut, osa oli jo pukeutunut siinä vaiheessa. Eli, nyt ollaan taas siinä tilanteesa, että lapsi nukkuu päiväkodissa päiväunet, vaikka olemme sopineet ettei näin ole, viimeksi asiasta on keskusteltu kesäkuussa ennen lomaa.

Olen siis keskustellut aiheesta johtajan kanssa, olemme keskutelleet myös kasvatusvastuussa olevan lastentarhanopettajan kanssa. Myönnettäköön, että henkilökunta on ryhmässä vaihtunut, mutta kolme viikkoa on ollut tällä kasvatusvastuussa olevalla henkilöllä aikaa kertoa toimintatavoista. Toisaalta luulisi, että myös nämä muut ryhmään kuuluvat henkilökunnan jäsenet olisivat lukeneet mitä sopimuksia perheiden kanssa on tehty.

Puhutaan hienosti kasvatuskumppanuudesta, tätä se nyt sitten ilmeisesti on, puhutaan ja sovitaan yhtä, mutta tehdään kuintekin aivan päinvastoin. No vaimoni on aamulla keskustellut lastentarhanopettajan kanssa - ainakin hänen piti - tästä nukkumisasiasta. Mielenkiintoista kuulla minkä selityksen hän on saanut. Hän ajatteli myös sanoa tälle opettajalle, että kyllä hän on kovapäinen kolleegaksi, kun ei välitä vanhempien kanssa tekemistään sopimuksista.

En usko, että meidän lapsi on ainoa siinä ryhmässä joka ei nuku päiväunia. Tyttöhän täyttää kohta viisi vuotta. Toisaalta meidän pitää myös turvata vanhemman tytön yöunet, että hän jaksaa olla koulussa. Se on myös yksi argumentti, jota aiomme käyttää keskusteltaessa ties monennenko kerran tästä uniasiasta. Olen jo tehnyt toisaalta päätöksen, että jos ei nyt ala homma toimia, kuten on sovittu, pyydän päiväkodin johtajalta hänen esimiehen nimen a numeron ja soitan tälle henkilölle.

Yksi ratkaisu olisi sitten tietysti, että tyttö olisi nukkuma-ajan vaikka eskaripuolella, jos nyt on näin hullusti, että kaikki muut lapset ryhmässä nukkuvat päiväunet, mitä epäilen vahvasti. Katsotaan nyt kuinka tässä käy.....

Kaikki loppuu aikanaan

2006-08-31T12:50:00.000+03:00

Ehei, ei ole sitä mitä nyt kuvittelette eilisen postauksen jälkeen. Mutta kun oli tilaisuus, niin miksen laittaisi tuollaista otsikkoa ;)

Asia liittyy isälapsi kahvilaan, tai oikealta nimeltään MLL:n isä-lapsi piiriin. Olemme käyneet tyttöjen kanssa isälapsi kahvilassa monena vuonna, ensin vanhemman kanssa ja nyttemmin molempien. No eilen piti sitten olla taas syyskauden avaus.

Hain ensin vanhemman tytön iltapäiväkerhosta, hän kyseli voiko koulukaveri tulla kylään illalla? Ilmoitin, että meillä olisi illalla taas isälapsi kahvilan kokoontuminen. Hän ilmoitti, että hän miettii.....

Kun olin hakenut nuoremman päiväkodista (jossain vaiheessa taas tulee asiaa päivähoidosta ja luupäisistä hoitajista, kunhan saadaan taas keskusteltua uniasia) ja kerroin myös hänelle illan ohjelmasta. jolloin vanhempi ilmoitti, ettei hän halua mennä, ja siinä samassa nuorempi ilmoitti ettei hänkään halua. Ei siinä mitään, kaikki loppuu aikanaan, olin jo valmistautunut siihen, että ainakin vanhempi tyttäristä kieltäytyy lähtemästä, koska ei siellä enää montaa sen ikäistä lasta ollut ja koulukaverit ovat tärkeitä, mutta että myös nuorempi. Toisaalta senkin ymmärtää kun ovat päivän erossa toisistaan ja naapurin tyttö juoksee meillä joka päivä :D

Suosittelen isille tuota isälapsi piiriä, siitä hyötyy koko perhe. Mitenkä niin koko perhe, joku nyt kysyy. Opit tuntemaan lapsesi paremmin, lapset saavat sinulta kahdenkeskistä huomiota ja mikä parasta, tätä ei sitten äitien tarvitse lukea (saat irtopisteitä vaimoltasi, kun hän saa omaa aikaa kotona ja voi käydä vaikka shoppailemassa sillä välin).

Olemme käyneet yhdessä uimassa, nukketeatterissa, katsoneet elokuvia, on ollut taikuria, olemme leiponeet, askarrelleet, jne. jne. Olemme myös kaksi kertaa pitäneet illan pelkästään isille.

Olen nyt kuitenkin päättänyt yrittää houkutella ainakin nuoremman käymään minun kanssa kahdestaan tapahtumassa, saisi hänkin siten pelkästään minun huomion joskus.

Riita

2006-08-30T12:23:00.000+03:00

Riitelimme taas vaihteeksi vaimon kanssa. Mistäkö, no tietysti minusta ja hänen anopista, eli äidistäni. Kesällä meni sukset ristiin vaimolla ja äidilläni, äitini haukkui puhelimitse vaimoni (minä olin aiemmin riidellyt äitini kanssa puhelimessa). Oikeasti luulen, että ongelma on siinä, että äitini lähenee kuuttakymmentä ja hänellä on taloudellisia ongelmia ja samalla loputkin lapset ovat lähteneet kotoa pois. Mutta silti hänellä on hirveä tarve höösätä nuorinta veljeäni.

Oikeastaan kaikki lähti siitä, että olimme menossa äitini luokse mökiltä viikonlopuksi, menimmekin, mutta siellä oli porukkaa kuin pipoa muutenkin (siskoni lapsensa kanssa, nuorin veljeni tyttöystävänsä kanssa, enoni entinen naapuri). Soitimme jossain vaiheessa matkalta missä äitini mahdollisesti on, hän oli mustikkametsässä (hänelle on polvinivel vaihdettu keväällä), enoni entisen naapurin kanssa, sanoi käyvänsä vielä mutkan enoni luona (ex. naapuri oli siis kuskina).

Mutka kesti n. 4h. Josta vaimoni sanoi vain, että olipa mutka. Äitini oli suuttunut tästä, ja viimeinen niitti oli, kun vaimoni sanoi (muutaman siiderin juotuaan, kun äitini meni nukkumaan), että anoppi se vain menee nukkumaan kun miniä on tullut käymään (viimeksi olimme käymässä vuosi sitten).

No, itse asiaan.
Äitini soitti vkl. ja kerroin hänelle tästä yksin kotona ongelmasta. En olisi saanut vaimoni mielestä kertoa, koska asia kosketti häntä (opiskelu). Sitten hän sanoi, että vaikka minulla a äidilläni olisikin salaisuuksia joista hän ei tiedä mitään, niin silti minun ei pitäisi puhua hänen asioistaan mitään. Hermostuin vihjailusta sen verran, että huusin hänelle (tai lähinnä korotin ääntäni) lasten kuullen (mikä ei koskaan ole hyvä asia). Painotin ettei minulla ole mitään salaisuuksia äitini kanssa, pyysin anteeksi, että olin maininnut hänestä ja hänen opiskelusta äidilleni.
Lupasin olla tästedes mainitsematta. Lisäksi minun kuulemma pitäisi muutenkin yrittää pitää vähän etäisempää suhdetta äitiini. Tässä on tietysti totuuden siemen, koska äitini käytös kun hän on meillä on sellaista, että hän tulee ja menee milloin haluaa, mutta olettaa meidän olevan "asennossa" odottamassa häntä.

Hermostuin siinä määrin lopulta että, painuin pihalle ja hakkasin halkoja puolisen tuntia. Tulin sisälle ja lapset olivat jo sängyssä, kävin sanomassa heille hyvää yötä. Aamulla vaimoni ärtyneenä sanoi huomenta, vastasin hänelle. Sitten oltiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (siis vaimoni). Kai se vika sitten oli vain minussa. Kirjoitinkin yöllä jo vaimolleni kirjeen jossa kerroin vähän ajatuksiani, mutta heitin sen kuitenkin roskiin. Minun pitäisi käsitellä häntä kuin kukkaa kämmenellä, häntä lainatakseni. Olen yrittänyt tukea opiskelussa, hän on saanut mennä kavereiden kanssa ravintolaan kun on halunnut. Myönnän syyllisyyteni, en ole vienyt häntä syömään tai leffaan. Ilmeisesti pitäisi.

Yksin kotona

2006-08-28T18:24:00.000+03:00

Osa yksi :)

Tämä viikko meneekin sitten hieman erilailla kuin normaalisti. Vaimo kun opiskelee osapäiväisesti, niin hänellä on tietyn väliasjoin lähikoulutusjaksoja, näin on sis tällä viikolla.

Nyt on niin ettei vaimoni ehdi viemään iekä hakemaan kumpaakaan tyttöä, joten minä joudun viemään. Mutta vanhemmalla tytöllä alkaa koulu vasta 08:30, mutta iltapäiväkerho loppuu 16:30. Vaikea yhtälö, vai mitä?

No, keskustelimme viikonloppuna tytön kanssa, jos minä veisin nuoremman tytön aikaisemmin aamulla päiväkotiin ja sitten soittaisin vanhemmalle kun hänen pitää lähteä kouluun. Aamulla sitten lähdin aikaisemmin viemään nuorempaa, katsoimme miten ovi alitetaan lukkoon ja laitoimme repun oven viereen ettei unohdu. Painotin vielä ettei saa sitten jäädä haaveilemaan matkalle.

Hyvin meni, tyttö lähti heti kun soitin ja tuossa kun kysyin, että ehtikö hän kouluun ajoissa, niin kyllä, oli minuuttia vaille puoli koulussa. (Tiukille meni, huomenna ehkä sitten soitan hieman aikaisemmin).

Koulutkin alkoivat

2006-08-25T16:48:00.000+03:00

No niin, nyt se on sitten alkanut, koulu nimittäin. Vanhempi tyttäreni lähti ensimmäiselle luokalle.

Ennen ensimmäistä päivää koulua kutsuttin hänen toimesta, tyhmäksi kouluksi. Mutta kyllä se ääni muuttui kellossa heti ekan koulupäivän jälkeen. Ensimmäisenä aamuna menimme koulun pihalle (ensin väärän koulun pihalle), jossa kaikki oppilaat otettiin vastaan ja ohjattin nimellä oikean opettajan luo. Itse rehtori oli vastaanottamassa koululaisia ensimmäisenä aamuna, mikä mielestäni kuvastaa rehtorin ajatusmaailmaa hyvin.

Mielestäni hän välittää lapsista jotka tulevat hänen kouluun, ainakin minä sain sellaisen kuvan. No entäs sitten opettaja, sellainen keski-ikäinen naisopettaja, joka ei -valitettavasti- ottanut vanhempiin minkäänlaista kontaktia kouluun tutustumispäivänä. Toivottavasti sitten lapsiin enemmän, aika näyttää..

No, kun ensimmäinen päivä oli ohi ja illalla kyselin tyttäreltä miten päivä oli mennyt, hän totesi ykskantaan: "Koulussa on kivaa". Onneksi saimme hänet myös samaa iltapäiväkerhoon kuin hänen kaverinsa. Ensimmäisen kouluviikon ohjaajat kävivät hakemassa lapset kerhoon koulusta, jotta matka tulisi tutuksi. Onneksi ns. teiden ylityksiä ei käytännössä ole, koska koulu sijaitsee tien vieressä joka on suljettu läpiajoliikenteeltä, eli vain ja ainoastaan pihoihin on liikennettä ja niitä pihojakaan ei ole montaa. Ja vain yksi risteys on matkalla, ja senkin voi ohittaa toiselta puolelta tietä.

No entäs sitten nuorempi? Hän jatkaa edelleen päiväkodissa, nyt ei tietysti ole enäää isosiskoa turvana, mutta hyvin on hänelläkin mennyt. Jopa päiväunet ovat jääneet pois, niistä ei nyt ole tarvinnut mainita kertaakaan. Tieto on kulkenut myös sijaiselle, jonka nimeä en tiedä, hän ei vaivautunut esittelemään itseään, oli ryhmässä vain viikon. En kyllä minäkään alkanut itseäni tyrkyttämään, ei kuuluu tapoihini. Tytöllä on kavereita, uskoisin jopa enemmän (siis oman ikäluokan) kuin aikana, jolloin isosisko oli mukana päiväkodissa.

Vielä emme ole uskaltaneet päästää vanhempaa tyttöä lähtemään iltapäiväkerhosta yksin kotiin, vaikka hän onkin tunnollinen, niin "kylän" läpi kulkeva tie on kuitenkin sen verran villkaasti liikennöity, vaikkakin painonappivalot ovat koulun edessä olevalla suojatiellä. Niin ei sitä koskaan tiedä, ekaluokkalainen on kuitenkin vasta seitsemänvuotias, joten ei voi aivan välttämättä olettaa, että hän muistaa painaa ne valot. Varsinkin jos sattuu joku kaveri mukaan.

Iltapäiväkerhossa kyllä sanoivat, etteivät päästä kaveruksia lähtemään yhdessä jonkun kotin ellei vanhemmilta ole tullut suostumusta. Hyvä periaate....

Juhlia

2006-06-19T09:56:00.000+03:00

Lauantaina oli sitten rippijuhlat, tllättävän hyvin jaksoivat olla kirkossa molemmat, vanhemmalla oli mukana kännykkä jolla hän pelasi äänettömänä. Nuorempi jaksoi myös hyvin istua, tunnin istumisen jälkeen oli tyttö päästettävä pihalle.

Aika kuuma kirkossa oli, kun ihmisiä oli yli 400. Kuvia oli hankala ottaa, melkein vikalta riviltä, muutaman kuva nappasin, mutta en jaksanut heilua enempiä kameran kanssa.

Sunnuntaina oli vuorossa sitten serkkutytön kaksospoikien synttärit. Tytöt tekivät molemmat omat kortit toinen soiselle ja toinen toiselle pojalle. Smanalaiset lahjatkin ostimme, ettei tule riitaa. Mielenkiintoista oli katsoa, kuinka vasta tunti tulomme jälkeen alkoivat lajhat siinämäärin kiinnostaa, että ne avattiin. Tytöt olivat hieman ihmeissään, kun pojat touhusivat omiaan, evätkä oikeastaan ottaneet mitään kontaktia meidän tyttöihin.

Illalla oli sitten taas episodi, liittyen ruokailuun. Nuorempi tyttö pelleili ruokaoöydässä, äitinsä varoitti muutamaan kertaan, ei mennyt perille vaan pelleily jatkui. Ei siinä mitään ruoka pois nenän edestä, kun kerran ei ruoka maistu. Itkuhan siitä tuli, hän haluaa syödä, ei hän enää pelleile. Minä vuorostani annoin ruoan takaisin, mitä vielä sama pelleily alkoi uudelleen, pinaattikeittoa suuhun ja sitten aletaan naureskelemaan keitto suussa, niin että keitto valuu pitkin suupieliä. Siinä vaiheessa minäkin jo hermostuin, tyttö pois ruokapöydästä ja vessaan pesulle.

Äitinsä taisteli vessassa hänen kanssa, ei tullut hampaiden pesusta mitään, äitinsä totesi, että selvä, sitten nukkumaan. Äitinsä kantoi tytön huudon kanssa yläkertaan. Tyttö halusi edelleen syödä, päätimme antaa vielä yhden mahdollisuuden. Tyttö pöytään lautanen eteen ja taas meinasi tyttö aloittaa, sanoin, että lasken kolmeen ja aloitin heti yhdestä.

Nyt meni ruokakin ja sen jälkeen hammas pesukin sujui sen enempiä mutkia.

Alkuillasta oli oli myös tätä normaalia pompotusyritystä, äiti tuu tänne. Kun minä kysyn mikä hätänä, tulee vastaukseksi -en mä sulle puhunut, senkin läskinaama- ja huuto jatkuu -äiti tuu tänne-.

Tyttö on kyllä sinnikäs kun jotain haluaa, huutaaa vaikka vartin jos ei saa haluamaansa, tyypillisin lause on, mutku mä haluun

:)

Pelkoja

2006-06-14T22:41:00.000+03:00

Väsymys aiheuttaa kaikenlaista ihmisessä.

Vanhempi tyttäreni alkoi yhtäkkiä itkemään iltapalan jälkeen, kun oli mennyt äitinsä syliin, ihmettelin mikä hänelle tuli. Häntä pelottaa kouluun meno, ja se että enää on kaksi päivää päiväkotia. Ilmeisesti asia on valjennut hänelle jotenkin erilailla, hän on ilmeisesti tajunnut, että päiväkotiaika on nyt sitten kahden päivä jälkeen kokonaan ohi ja koulu alkaa sitten syksyllä.

Häntä pelottaa, raukka parka vaikeroi äitinsä sylissä. Hän pelkää ettei löydä oikeisiin paikkoihin, koska on käynyt koulussa vasta kerran. Sekin tuntui pelottavan, että hänjoutuu menemään yksin kouluun, sanoimme, että tottakai jompikumpi meistä tulee ensimmäisenä koulupäivänä mukaan kouluun ja katsotaan yhdessä mitä siellä tapahtuu ja minne pitää mennä.

Samoin kerroimme, ettei kannata pelätä sitä ettei löydä jonnekin, siellä opettajat ohjaavat sitten oikeaan paikkaan, samoin siellä on tokaluokkalaosia jotka auttavat. Hän kertoi että se on noloa, kun ei osaa mennä oikeaan paikkaan. Lopuksi hän sitten jo sanoi, että hän on tyhmä ja ei osaa mitään, sanoimme, ettei hän todellakaan ole tyhmä ja että osaa monia asioita. Täytyy vain yrittää tukea tyttöä. Osa meni tietysti väsymyksen piikkiin, mutta kyllä näki että hän oli miettinyt ihan oikeasti asioita. Ja nyt väsymyksen myötä ne purkautuivat. Hyvä niin, ettei hän pidä niitä vain mielessään eikä kertoisi meille, mikä mieltä painaa.

Ostimme hänelle tänään kännykän, siitä hän oli iloinen, sai jopa valita kahdesta eri puhelinmallista. Sai ainakin mieleisen. Lauantaina on sitten vaimon siskon tytön rippijuhlat, hänestä tulee kohta aikuinen, näin asian kiteytti vanhempi tytär. Jaahas kohta alkaa sataa ja juuri kun sain pyykit ulos, noh kyllä ne huomenna päivällä kuivuu. Menisiköhän sitä huomenna pyörällä töihin, katsotaan sitä aamulla, nyt pitää lähteä nukkumaan.

Hyvinhän se meni

2006-06-14T15:37:00.000+03:00

Kävin sitten johtajan juttusilla, keskustelimme n. 20min. Sain asiani sanottua ja annettua palautetta toiminnasta. Hän tuntui ymmärtävän mistä on kyse ja keskustelevansa henkilökunnan kanssa aiheesta. Mielenkiintoista, oli kun vein eilen tytön päiväkotiin ja kerroin, että tytön ei tulisi nukkua päiväunia, sain vastaukseksi, joo mutta kun mä en ole silloin nukkarissa. Olin taas kuin puulla päähän lyöty, en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa, minunko se olisi pitänyt sitten lähteä etsimään jotakuta joka mahdollisesti on siihin aikaan nukkarissa??

Vaimoni haki sitten eilen taas puoli kahdelta tytöt ja toinen mielenkiintoinen episodi tapahtui silloin. Hän tuli pihalle ja pihale päin on henkilökunnan kahvitila. Siellä opli joitakin henkilökuntaa istumassa kahvilla, kun vaimoni siis saapui pihaan, niin nekin jotka istuivat selkä ikkunaan päin kääntyivät katsomaan. Mistähän siellä puhuttiin ;)

Tänään oli sitten ihan erilaista hakea tyttöjä. Ensin nuoremman tyttären ryhmässä esitteli itsensä minulle tämän toisen päiväkodin henkilökuntaan kuuluva. Kertoi päivästä, mite oli mennyt jne. - jota muuten oman henkilökunnan toimseta hyvin harvoin kuulee -. Vanhemma tytön opettaja kysyi tuleeko tyttö aamupalalle, kun he ovat lähdössä puistoon retkelle aamulla, sanoin hänen tulevan siihen aikaan, että ehtii mukaan.

Eli, ei mennyt hukkaaan se johtajan kanssa keskustelu. Mielestäni esitin asiani asiallisesti ja jos se johti tähän lopputulokseen, että henkilökunta ottaa huomioon tällä tavalla vanhemmat, niin silloin olen päässyt haluamaani tulokseen. Välttämättä nelivuotias ei ihan aina osaa kertoa vielä miten päivä on mennyt. Nyt sain palautteen pyytämättä ja hyvän sellaisen, usein vastaus on kysyttäessäkin ollut - ihan hyvin -

Enää kaksi päivää ja sitten tytöillä alkaa loma, itselläni on vielä kaksi viikoa töitä ja sitten viikko lomaa....

On se vaan kumma

2006-06-12T21:52:00.000+03:00

Taas sama kuin viime viikom maanantaina. Vaimo kävi hakemassa tytöt puoli kahden maissa päiväkodista niin eikö mitä, siellä se nuorin tyttö veti sikeitä nukkarissa. Ryhmän vakihenkilökuntaa ei ollut tyhmässä lainkaan, vaan naapuripäiväkodin henkilökuntaan kuuluva oli ryhmähuoneessa toisten lasten kanssa, osa lapsista oli ilman valvontaa nukkarissa.

Mikähän siinä, on ettei se mene jakeluun, ettei tyttö nuku niitä päiväunia, kyllä sitä taas huomenna ollaan selittämässä "kuinka se nukahti ihan väkisin". Paskat sanon minä, ei se tyttö nukahda sinne ihan pienessä kummassa nukuttuaan 11h yöunia, kyllä sitä pitää pitää siellä nukkarissa ihan kunnon tovi. Nyt ollaan taas siinä tilanteessa, ettei unesta ole tietoakaan, vaimo on jo nukkumassa kun hänen pitäisi olla töissä jo 06:10. Vanhepi haluaisi jo nukkua, mutta nuorempaa ei tietysti nukuta, kun on nukuttu hyvät päiväunet. Kyllä ottaa aivoon, puhutaan kauniita sanoja yhteistyöstä vanhmpien kanssa, tätä se yhteistyö nyt sitten on.

Huomenna en enää vaivaudu keskustelemaan ryhmän henkilökunnan kanssa vaan menen suoraan johtajan luo kekustelemaan aiheesta. Nyt sitten otetaan kaikki asiat keskusteluun, mitä tässä on kahden vuoden aikana luvattu, myös hänen toimestaan. Hyvä esimerkki on, kun tytöt menivät kaksi vuotta sitten päiväkotiin, nuorin meni 2-5 vuotiaiden ryhmään. Hän ei saanut kiipeillä, ei keinua, ainoa mitä sai tehdä oli istua hiekkalaatikon reunalla ja tehdä hiekkakakkkuja. Otimme asian esiin vanhempainillassa, ryhmän opettaja lupasi katsoa tyttäremme motorista kehitystä ja sen perusteella sitten katsoa jos hän voisi kiipeillä ja keinua. Ei hänellä oikeasti ollut aikomustakaan päästää tytärtämme mihinkään kiipeilemään ja laskemaan liukumäkeä, tarkoitus oli saada vanhemmat hiljaiseksi. Onhan se helppoa vahtia lapsia, kun heidän ainoa aktiviteetti on istua hiekkalaatikon reunalla.

Usein ei viikkoohjelma pitänyt paikkansa, toin tytöt päiväkotiin ja nuoremman tytön ryhmä ei ollutkaan pihalla vaan jossain kävelyllä (tämä tapahtui loppusyksystä kun maa oli jo jäässä ja hiekkakakut eivät enää onnistuneet), tyttäreni ei halunnut jäädä vieraiden lasten ja aikuisten kanssa pihalle. Kukaan pihalla olijoista ei tiennyt mihin he olivat lähteneet, siinä sitten ajeltiin pitkin mosaa ja etsittiin ryhmää. Kun sitten jossain vaiheessa johtajalta kyselimme tuosta motorisen kehityksen seurannasta, ei sellaisesta ollut mitään tietoa, sellaista ei oltu tehty. Hän lupasi hoiitaa asian, nyt on tyttö ollut jo isojen puolella vuoden, mutta mitään infoa tytöstä ei oltu saatu pienten puolelta, vaikka olisi pitänyt. Viikko ennen siirtymistä isojen puolelle, tyttö pääsi keinumaan ja kiipeilemään, ei tosin oman ryhmänsä opettajan suostumuksella, vaan sijaisen. Yritimme kyllä kertoa oman mielipiteemme lapsemme motorisesta kehityksestä, mutta se meni kuuroille korville. Tämä opettaja oli ilmeisesti sitä mieltä, että hän tietää paremmin kuin vanhemmat mikä on lapsen motorinen kehitys ja mihin tämä on kykeneväinen, vain muutaman viikon kokemuksella. Vaimoni on myös lastentarhanopettaja, eli ilmeisesti asia oli tälle pientenpuolen opettajalle myös arvovaltakysymys. Hän ei ymmärtänyt vaimoani vanhempana vaan nuorempana kolleegana, jolle piti näyttää vanhempana kuka tietää ja kenellä on kokemusta.

Saas nähdä mitä johtaja vastaa minulle, kun ei olekkaan kolleega vastassa, vaan isä, normaali lapsen vanhempi. Kerrotaan siitä sitten huomenna. Onko muilla minkälaisia kokemuksia päiväkotien yhteistyöstä, varsinkin jos halutaan jotain valtavirrasta poikkeavaa.

Kesä tuli

2006-06-11T22:23:00.000+03:00

Tulihan se lämpö vihdoin ja viimein. Tytöt ovat viihtyneet ulkona, eilenkin kun lasteohjelmat olivat loppuneet, niin naapurin tyttö tuli heti hakemaaan tyttöjä ulos, sitten sitä mentiin. Täytyy sanoa, että nyt kun vanhempi tyttö osaa kellon, niin ku on sovittu joku aika jolloin pitää olla kotona, ei kotiintuloaika heitä kuin minuutin tai kaksi sovitusta. Tyttökin tuntuu olevan iloinen kun hän osaa kellon, niin hän hoitaa kotiintulon ja samalla pikkusiskon kotiin, eli hänelle on annettu vastuuta ja hienosti tyttö sen vastuunsa kyllä hoitaa.

Kun tuli iltasadun aika, luin iltasadun ja kun olin lopettanut, totesin kuten aina yleensä, olettaen että vanhempi tyttö on hereillä -Jakuu huomenna- ja kun ei kuulunut mitään, nousin tuolista ja totesin molempien tyttöjen nukkuvan, ulkoilma tekee hyvää.

Tänään oli taas sama rumba, aaamupäivällä ulos ja naapuriin, sovimme että yhdeltä tulee olla kotona, kun olimme saamassa vieraita. Kello li jotain kaksi kolme minuuttia yli yhden kun tytöt saapuivat. Teimme tuttavapariskunnan kanssa ruokaa ja söimme ulkona, loppujen lopuksi olimme ulkona varmaan 10 tuntia. Lapset eivät olleet aivan yhtä pitkään, nuorempi alkoi olla jo aivan puhki poikki illalla. Tänä iltana vaimo sitten luki iltasadun.

Muttaa, nyt sitten puoli kymmenen aikoihin vanhempi tyttö tuli alakertaan ja totesi, että hänellä on jano. Annoin vettä lasillisen ja kysyin miten hän vielä valvelilla. Totesi että hänellä on huono olo, kurkku on kipeä.

Huh, huh. Toivottavasti se on jotain muuta kuin sitä flunssaa mitä nyt on ollut liikkeellä. Meillä duunissakin on ollut useita henkilöitä kipeänä, oikein kunnon influenssassa. Varsinkin kun kelit lämpiämässä...

Mummo ja uusi kaveri

2006-06-09T12:05:00.000+03:00

Kuin pässiä narussa, mummoa viedään tyttöjen toimesta. Kun mummo hakee tytöt päiväkodista ja kun minä pääsen kotiin ja kyselen mitä sitä ollaan syöty, usemmiten vastaus on "pullaa/karkkia/jätskiä".

Ei siinä mitään, mutta kun se kellonaikan jolloin näit herkkuja on syöty on joskus iltapäivä klo.15 tai myöhemmin, niin siinä on huumori kaukana, kun pitäisi syödä sitten ruokaakin. Eihän se maistu ja sitten valitetaan kun on vatsa kipeä (leikisti, ettei tarvitsisi syödä).
Ai miksikö näin, no kun tytöt pyysivät. Tottakai ne pyytää, kun tietävät, että mummo antaa. Kyllä aiheesta on mummolle sanottu, mutta ei tunnu mummo uskovan :)

Tytöt ovat nyt kohta viikon verran leikkineet naapurin (tai ainakin melkein naapurin) tytön kanssa, tyttö on kahdeksan, eli vuoden vanhempaa tytärtäni vanhempi. Mukavaa, koska lähes kaikki päiväkotikaverit asuvat kauempana, tai ainakin sen verran kaukana, ettei tyttöä uskalla yksin päästää kyläilemään.

Tämä uusi kaveri asuu samalla kadulla, hieman aremmanpuoleinen, mutta tuntuu sopivan koska tykkäävät kaikki kolme leikkiä yhdessä. Kukaan ei määräile ketään. Voi päästää hakemaan leikkimään ihan yksinkin, kun tietää koko ajan missä ovat. Välillä käyvät kolmistaan meidän pihalla tai läheisessä puistossa. Tulisi vain hieman lämpimämmät ilmat.

Eilen nuorempi oli ilmeisesti sitä mieltä, että nyt on lämmin, kun oli pihalla ilman sukkia, teepaita ja college housut jalassa. Olisi ollut valmis siltä seisomalta lähtemään leikkimään. Piti käskeä laittamaan samat vaatteet kuin mitä oli ollut päiväkodista tullessa. Ei se 13 astetta vielä oikein helle ole.....

Päiväuniasiaa

2006-06-07T10:20:00.000+03:00

Taas on nuoremmalla tytöllä unirytmi sekaisin, kun eivät tunnu päiväkodissa ymmärtävän, että hänen ei anneta nukkua päiväunia.

Asiasta on puhuttu pitkin talvea, kevättä, kohta noin vuoden verran, että hän ei nuku päiväunia. Mutta aina tietyin väliajoin tyttö sitten nukkuu päiväunet, niinkuin nyt tällä viikolla. Meillä on edelleen se rytmi, että tyttö nukkuu yleensä klo.21 mennessä ja herätys on aamulla n. klo.8. Mutta rytmi menee sekaisin, kun päiväkodissa annetaan tytön nukkua. Tyttö on muutenkin vain sen n. 5h/päivä päiväkodissa, joista ilmeisesti henkilökunnan mielestä tytön tulisi olla nukkarissa pari tuntia.

Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että tyttö ei nuku vielä klo.22, vaan saattaa valvoa klo. 22:30 saakka. Herätys on kuitenkin klo. 8. Joten kierre on valmis, koska ei tyttö tietenkään enää jaksa valvoa nukkarissa. Tätä henkilökunta sitten pitää ilmeisesti hyvänä vaihtoehtona, siis sitä, että tyttö sitten herätetään kesken unien keskellä päivää ja yöunet jäävät sitten vastaavasti vajaaksi. Kuin että tyttö nukkuisi kunnon yöunet yhteen kyytiin, mikä on minun ja vaimoni mielestä lapselle tärkeämpää kuin ne päiväunet ja liian lyhyet yöunet.

Jos ei homma ala sujua, niin täytyy varmaan marssia johtajan luo ja keroa tilanne. Ongelma on siinä, että johtaja ei tunnu ymmärtävän vaimoani asiakkaana, koska hän on myös lastentarhanopettaja. Johtaja oli kerran jo kimpaantunut vaimolleni ja alkanut kyselemään jotain tyyliin, eikö asia olekkaan sinulle tärkeä.....

Tee näiden kanssa sitten yhteistyötä, varmaan se on sitten minun vuoro seuraavaksi mennä keskustelemaan johtajan kanssa.

Lord lord hallelujaa

2006-06-05T09:48:00.000+03:00

Näin laulaa nuorimmainen tyttäreni ;)

Ei ihan mene oikein mutta ei tunnu häiritsevän, paitsi isosiskoa, joka tietysti nälvii aiheesta, seitsemänvuotiaan tyyliin. En ajatellut missään vaiheessa kirjoittavani aiheesta (siis Lordista ja euroviisuista), mutta myönnetään, katsoin itsekkin finaalin. Oli oikeastaan ihan hyvä, että Lordi voitti. Toinen vaihtoehto olisi ollut varmaan sitten joku vähäpukeinen nainen. Ei siitä sen enempää.

Muutenkin nuoremman tyttären mieleen tuntuu jäävän hyvin biisen kertosäkeet, tyttö kyseli eilen, että onko meillä sitä "tavikset tahtoo" kappaletta jossain. Totesimme ettei ole, johon hän itsevarmasti että on se. koska hän on sen kuullut. Ei meinannut mennä jakeluun, että se on radio joka soi, taitaa olla vähän abstrakti asia tuo radio.

Tässä reilu viikko sitten oli mielenkiintoinen episodi, vanhemmalla tytöllä oli kaksi viikkoa sitten olut kahden synttärin viikonloppu ja nuorempaa harmitti vietävästi, no hänkin sitten sai kutsun synttäreille. Oli tietysti iloinen. Kun sitten koitti viikoloppu jolloin olisi ollut nämä päiväkotikaverin syntymäpäivät, kävikin niin, että serkku (13v tyttö) oli tullut koko viikonlopuksi kyläilemään mummolle, koska vanhemmat olivat menneet remppaamaan mökkiä.

Nyt ei sitten tyttö enää malttanutkaan lähteä synttäreille, kysyimme syytä miksei hän halua mennä synttäreille, vastaus oli "kun se on tyhmä" siis tämä päivänsankari, vaikka päiväkodissa ollaan kuin paita ja peppu. Mummokin säestämään, ettei kai sen tytön tarvitse syntymäpäiville lähteä jos ei halua. Lahjakin oli ostettu ja kortti tehty, mutta kun ei niin ei. Onneksi sitten ei kuitenkaan käynyt niin, kuin pelkäsimme, että sitten kun serkut ovat lähteneet sunnuntaina kotiin, niin siten ollaan valmiita menemään synttäreille.

Mutta kuitenkin, serkun tulo oli vielä isompi asia kuin synttärit.

Lomat lähestyvät

2006-06-02T10:12:00.000+03:00

Lomat, niin ne lähestyvät ja koska tyttöjen päiväkotikaverit myös siirtyvät lomille, olisi ikävää viedä heidät päiväkotiin, varsinkin kun sinne tulee paljon muista päiväkodeista lapsia ja aikuisia, ryhmiä yhdistellään, omat hoitajat saattavat olla lomilla jne. jne.

Tästä johtuen, yritämme järjestellä asiat siten, että tytöt joutuisivat olemaan mahdollisimman vähän päiväkodissa ja suurimman osan ajasta voisivat olla kotona. Olemme päättäneet tehdä siis seuraavaa; ensin menemme mökille juhannukseksi ja jussin jälkeen minä tulen takaisin töihin viikoksi, auton jätän vaimolle, jotta pääsee käymään kaupassa. Viikko sen jälkeen minä menen takaisin mäkille ja vaimo puolestaan lähtee töihin ja me suuntaamme tyttöjen kanssa äitini luo vielä vähän pohjoisemmaksi/idemmäksi.

Siellä olemme viikon ja tulemme takaisin, olemme molemmat viikon töissä, tämä on sitten se viiko joka on vaikea järjestettävä. Emme halua viedä tyttöjä viikoksi päiväkotiin, joten yritämme sumplia työvuorot siten, että toinen menee aikaisin töihin ja toinen myöhemmin, väliajan anoppi sitten katsoo lapsia. Yritän tehdä mahd. monta etäpäivää siihen myös, ettei anopinkaan tarvitse koko viikkoa hoitaa lapsia. Sitten suuntaammekin jo Viron puolelle muutamaksi päiväksi. Tarkoitus olisi saada kuvamateriaalia näyttelyä varten.

Kevätjuhlien aikaa

2006-05-24T09:12:00.000+03:00

Se on taas se aika vuodesta kun on kevätjuhlia. Eilen oli sitten tyttärien päiväkodin kevätjuhlat. Hetken näytti siltä, että juhlat joudutaan pitämään sisällä, jokainen lapsi omassa ryhmässään. Onneksi sade loppuikin juuri ennen, eikä alkanut uudelleen. Vanhempi tyttäristäni oli sanonut äidilleen, että haluaa isän ottavan valokuvia. Tottakai minä otin kuvia, oli mukava kuvata juhlia, joissa tyttäret esiintyivät.

Ei se helppoa ollut, koska muitakin kuvanottajia oli, onneksi kuitenkin hieman pidemmällä zoomilla sai otettua himan pidemmältäkin. Mukavia kuvia sainkin otettua, joissa tyttäret ovat parhaiden kavereiden kanssa, kuuntelemassa kun kengurumeininki esiintyi.

Ostin joskus tässä aikoinaan kolme kappaletta sellaisia hienoja punakantisia kansioita (vähän niinnkuin kirja), joissa oli mustat kartonkiset sisäsivut, ja musta satiininen nauha jolla kirjan saa kiinni.

Olen tässä suunitellut tekeväni valokuvakirjan näistä kahdesta muusta, johon kerään ottamiani kuvia tyttäristä ja heidän elämän eri vaiheista. Tätyy kaivaa vanhemmat kuvat ja negat esiin. Kirjat luovutan sitten joskus kun tyttäret ovat täysi-ikäisiä.

Omatunto

2006-05-18T23:27:00.000+03:00

Tunnen huonoa omaatuotoa, etten ole postannut tänne juurikaan, mutta kun elämä on niin aikaa viepää puuhaa. Yritän parantaa tapani.

Uhmaikä ja sen kesto

2006-05-18T23:07:00.000+03:00

Miten pitkään uhmaikä kestää???

Jaa-a, en tiedä, mutta nuoremmalla tyttäristäni se untuu ainakin kestävävän ja kestävän. Tai lähinnä se saa uusia muotoja, kun edellisestä on päästy eroon. Nyt olemme n. viikon "väänäneet kättä" siitä tullaanko illalla sängystä pois, milloin uomaan milloin mitäkin aktiviteettia suorittamaan. Olemme molemmat vaimoni ja minä, sitä mieltä että lapset juovat, jos juovat, silloin kun ovat pesemässä hampaitaan, ei silloin kun ollaan jo sängyssä.

Tässä yhtenä iltana tein kompromissin, että hain nuoremmalle tytölleni vettä sängyn viereen, mutta en päästänyt häntä pois sängystä. Tänään sitten otimme oikein kunnolla yhteen. Vanhmpi tyttöni oli herännyt jo ennen seitsemää, kun oli alkanut aivastelemaan (koivuallergia puhkesi). Olin lukemaassa iltasatua, kun nuorempi totesi, että hänellä haluaa sanoa hyvää yötä äidille, totesin, että nyt on iltasadun aika ja hyvät yöt on jo sanottu. Tästä alkoi pelleily ja häiriköinti sängyssä, siirsin tytön pois huoneesta, jotta edes vanhempi saisi kuunnella rauhassa iltasadun.

Hetken presätä äitinsä tuo hänet takaisin sänkyyn, menee minuutti ja nuoremmalla tytöllä on jano, kuinkas muutenkaan. Sanoin, ettei nyt ole jano, piste. Luin sadun loppuun ja käskin alkaa nukkumaan. Eihän siitä mitään tullut, nuorin lähti liikkeelle, minä puolestani käskin hänet sänkyyn. Lopuksi ei auttanut muu kuin ottaa vanhempi äitinsä viereen meidän makuuhuoneeseen. Minä jatkoin taistelua nuoremman kanssa. Lopuksi lupasi sitten hakea vettä mukiin hänelle, eipäs sitten enää riittänytkään, hän halusikin jo seuraavaksi äidin luo.

Sitten jossain vaiheessa menimme nuoremman kanssa alakertaan, että muut saavat nukkua. Hän halusi vain käydä kurkkaamassa, sovimme, että hän kurkkaa ovelta ja sitten mennään nukkumaan, kerroin, etten halua jerättää äitiä ja isosiskoa. Kurkkasimme, isosisko oli hereillä, otimme isosiskon mukaan ja menimme tyttöjen huoneeseen, isompitytöistä menikiltisti nukkumaan, mutta nyt nuorempi keksi, että hänellä on asiaa äidille, ettei hän mene sänkyyn ja takaisin aalakertaan. Siinä välillä katsoin lätkämatsia, kun tyttö huusi ja kiukutteli, että haluaa mennä kertomaan äidille. Kysyessäni, että mitä hän haluaa kertoa, niin vastaus oli, ettei vielä tiedä :) Keskustelin tyttäreni kanssa pitkät tovit siitä, että ei aina saa mitä haluaa.

Lopuksi sovimme sitten että hän käy aivan, aivan pikkuisen kuiskaamassa äidille. Näin teimme ja hän meni nukkumaan, halasimme annoin pusun poskelle, samoin tyttäreni minulle., pyysin anteeksi, että olin suuttunut, toivotimme molemmat hyvät yöt jne.

Mutta summa summarum, koville otti taas kerran. Tiukkana saa olla, muuten varsinkin nuorempi vie kuin pässiä narussa.

Milloin opitaan valehtelemaan

2006-04-25T12:29:00.000+03:00

Milloin lapsi oppii valehtelemaan?

Itselläni ei tuohon vastausta, mutta ainakin neljävuotias valehtelee jo ihan sujuvasti. Nuorempi tyttäreni on siis melkoinen jääräpää, kun sille päälle sattuu.

Monesti käy niin, että jostain syystä käskyt eivät mene perille vaikka mikä olisi, sitten sitä otetaan yhteen oikein urakalla ja saan kuunnella tietysti "sä oot tyhmä" juttuja ja kielen esittelyä.

Sitten jossain vaiheessa äiti tulee kotiin ja heti juostaan äidille kertomaan, kuinka isä oli taas ilkeä. Kun äiti kysyy mitä hän mahdollisesti on tehnyt, sitä kerrotaan silmät ymmyrkäisinä, en mitään. Sarkastisesti ajatellen asia on tosiaankin näin, pyydettiin tekemään jotain ja mitään ei tehty.

Mutta että, isä suuttuui ihan tuosta noin vain, ilman mitään syytä, on huvittavaa kuunnella. Jossain vaiheesa sitten myönnetään, että OK, en tehnyt niinkuin isä oli pyytänyt, kun minäkin olen ensin saanut kertoa oman versioni tapahtumien kulusta. Ihan aina näin ei kuitenkaan tapahdu, varsinkin jos ollaan väsyneitä, silloin ei myöeentä mitään. Vaan itku kurkussa karjutaan taas kuinka isä on tyhmä.

Mosa heräsi

2006-04-25T12:26:00.000+03:00

Mosa heräsi niinkuin niin monena vuonna ennekin, mukavaa oli porukkaakin oli ilmaantunut paikalle (en uskalla antaa mitään arviota). Ilmat suosivat, oli katukirppistä, meilläkin lapset laittoivat joitain lelujaan myyntiin.

Ei mennyt lelut. Mutta pääasia oli, että malttoivat sentään teoriassa luopua jostain.

Pääsiäinenkin oli ja meni

2006-04-18T11:01:00.000+03:00

Huh huh. Onpas siitä aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, ja kirjoittaa ahkerammin.

Pitkäperjantaina tuli sitten käytyä American Cars Showssa, pääsin suhteella pressinä sisään, oli mukava kuvata, kun ei ollut porukkaa juurikaan.

Lauantaina vietimme sitten tuttavaperheen luona illanistujaisia. Sunnutai meni pihatöitä tehdessä, pimiössä aikaa viettäessä ja mäkissäkin käytiiin pyöräilemässä, kun nuorempi tytär toivoi sitä niin. Tuli todettua ettei olisi kannattanut, hampurilainen jäi oikeastaan syömättä.

Nuorempi on mielenkiintoisessa iässä (4v), ei vielä oikein iso, mutta ei enää niin pienikään, omaa tahtoa löytyy ja sitten se mikä aina välillä jaksaa ihmetyttää, se itsetunto, kyllä minä osaan kaiken mitä isosiskokin, vaikka se sitten useimmiten ei sitten onnistukkaan.

Presidenttipeliä ja päivähoitoa

2006-01-25T23:26:00.000+02:00

Nehän ovat nyt kovasti tapetilla, ensin olin hyvin varma valinnastani ensimmäisellä kierroksella, nyt toisella en ole enää niinkään varma kumpaa äänestän. Katsotaan meneekö se nyt sitten arvonnalla vai intuitiolla vai millä. Äänestää aion, oli mikä oli, se on mielestäni kansalaisvelvollisuus.

Jaahas, kello on taas vaikka mitä, nukkuakin pitäisi. Taidan lopettaa tänään tähän. Ai niin, päivähoidosta taas, olen kyllä tyytyväinen, ainakin osaksi, päivähoidon laatuun, mutta jossain asioissa huomaa, että kyllä sielläkin ammattilainen on ammattilainen.

Otetaan esimerkiksi nyt vaikka nuorempi tyttäreni, hän ei saanut itse talvipuvun kumilenksuja kenkien alle, ilmoitti siitä päiväkoti-apulaiselle joka oli vain sanonut, että kyllä jokaisen pitää itse ne laittaa. Ymmärrän tämän pointin, kyse on kasvatuksesta, pitää yrittää, mutta entä jos ei onnistu? Kyllä mielestäni siinä vaiheessa henkilökunnan tulisi auttaa, nyt lapsi oli sitten ulkona nilkat "paljaana". Sitten hänelle ei oltu laitettu/annettu välihousuja jalkaan, ilmeisesti sen vuoksi, etteivät ne olleet villahousut, vaan puuvillaiset. En tiedä, laitoin tänään mukaan villahuosut, jos vaikka ne menisivät paremmin. Täytyykin katsoa olivatko ne kotona. Huomenna taas herätys tytöillä n. klo. 07:50, eilen oli vanhempi tyttö valvonut yli kymmeneen, eikä olisi tänä aamuna jaksanut millään herätä klo. 8

Hyvää yötä...

Taas sairastelua ja lupaus

2006-01-25T23:13:00.000+02:00

Viime viikko menikin sitten kokonaaan sairastellessa, se sama vatsataudin aiheuttama virus iski sitten minuun kaksi päivää edellisen kirjoituksen jälkeen. Makasin koko viikon kotona, ei yksinkertaisesti jaksanut tehdä oikastaan muuta kuin maata, sitten se viheliäinen virus meni vielä keuhkoihinkin, no se siitä

Nythän on niin, että kun on töissä, ei ehdi aina huolehtia kunnosta ja omasta kropastaan. Näinhän siinä kävi minullekin. Olen nyt taas ollut työeelämässä vajaan vuoden ja kiloja tullut lisää tuommoinen seitsemän, ei hyvä. Töihin on melkein aina mentävä autolla, koska tytöt pitää viedä päiväkotiin ja sitten alkaaa tulla jo kiire, että ehtii edes yhdeksäksi töihin. Sitten sitä ollaan josku puoli kuuden aikoihin kotona, syödään ja sitten alkaakin kohta olla jo kello niin paljon, että lapset pitää saada iltapalalle, hammaspesulle ja nukkumaan. Ilta meni taas, että hujahti, lisäksi on näitä muita menoja, kuten työväenopiston kurssi minulla tiistaisin. Keskiviikkoisin on - tässä kohtaa olen ryhdistäytynyt- joko -huomatkaa- sählyä :) tai sitten isä-lapsi kahvila. Torstaisin tytöillä jumppa ja perjantaisin pianotunti. Eli vain viikonloput oikeaastaan käyvät.

Eilen kävelin kurssilta kotiin, joten siinäkin tuli hieman liikuntaa. Sitten oli nuo julmetut pakkaset, millä sitä ulos menee kun naama jäätyy kättelyssä. Toinen mikä on onglma on tuo lumi, tai lähinnä sen puute. Hiihtämäänkin pitäisi päästä, mutta kun ladut on mitä on, eli jäätä, niin ei siinäkään oikein mitkään pitovoiteet pidä.

Ikää kun on jo 36, niin ei se ylimääräinen paino ihan tuosta noin vain lähde. Tänään oli sitten sählyilta ja nyt on polvi kipeä. Mutta ehkä tämä tästä. Eli ensi kesäksi rantakuntoon, olen hakenut autotallista vatsapenkikin ;)

Väsyttää

2006-01-12T22:50:00.000+02:00

Nyt väsyttää, olen "rakennellut" yhtä nettisaittia -lähinnä kauppapaaikkaa- nyt varmaan reilu viikon verran, vielä on hommaa ennekuin se on valmis. Tämän vuoksi en ole ehtinyt paljon kirjoitella tänne.

Eilen sain töihin soiton päiväkodista. Hoitaja soitti ja kertoi vanhemman tyttäremme oksentaneen kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ruokapöydässä, olivat ensin epäilleet tuokaa, mutta tulleet sitten siihen tulokseen, että kyseessä on vatsatauti. Minä puolsetani soitin vaimolleni, kun hänellä oli auto käytössä. Hän haki molemmat tytöt kotiin ja odotti, että minä pääsen töistä ja lähti takaisin töihin.

Minä jäin siis tyttöjen kanssa kotiin ja aloin lämmittämään ruokaa, nuorempi kiukutteli koko ajan, epäilin sen johtuvan vain siitä, että häntä harmitti kun isosisko sai huomiota häntä enemmän. Välillä jo suutuin hänelle kun ei tullut syömään, vaan sanoi vain, ettei tule, ei ole nälkä. Jossain vaiheessa sitten oli nälkä n. tunti sen jälkeen kun minä ja vanheempi tyttö olimme syöneet.

Syömisen jälkeen pelasimme peliä matolla olohuoneessa, hän alkoi valittaa vatsaansa, ja melkein heti tuli oksennus. Siirsin hänet äkkiä sivummalle matolta,oksennusta alkoi tulla lisää ja siirsin vielä kauemmas. Lisää vain tulee. Sitten kun se loppui, sitä oli tullut todella paljon, sain siivota puolituntia, pari käsipyyhettä oli jo oksennuksessa siinä vaiheessa. Kun olin saanut putsattua olohuoneen maton ja lattian ja laittanut keittiön maton ulos rappusillle. Vaimoni tulee töistä ja sanoo - olisi voinut pitää sen ämpärin siinä lähellä - kerroin, että kyllä se olikin, mutta ei sen lapsen luona joka oksensi. Enempää oksennusta ei sitten tullutkaan, kummaltakaan. Olivat tämän päivän kotona, eikä tänäänkään tullut, onneksi.

Täytyy sanoa, että nopeasti tuli ja meni se tauti, onneksi ei tarttunut minuun tai vaimoon.

Muistelua vuoden 2005 kunniaksi

2005-12-31T23:06:00.000+02:00

No nyt on tytöt nukkumassa, vanhempi jaksoi valvoa 22:45 saakka. Tai olisi varmaan valvonut vielä pidempään, jos olisi saanut. Oli miten oli. Hän halusi kuitenkin ennen nukkumaan menoaan kuulla sadun. Kerroin tämän sopivan ja kysyin haluaisiko hän mahdollisesti kuulla jonkun tarinan. Se hetken miettimisen jälkeen sopi - olisin toki lukenut kirjankin, mutta nyt kuitenkin näin-

Kerroin hänelle omasta lapsuudestani, kuinka kaverini kanssa rakensimme majan ison ojan toiselle puolelle, nyt kun tarkemmin ajattelen, niin todennäköisesti paikka jonne rakensimme, kuului maanviljeliöille joilla oli ansaretia pitkin peltoja. Saimme majan rakennettua ja samalla kaivoimme -siis leikimme arkeologia- paikalla olleen talon raunioilla. Löysimme sieltä- ilmeisesti- hevosen leukaluun palasia, niistä tuli aarteita. Oja joka siis kulki tonttimme takana. oli leveä ja syä, ainakin näin urbaanit legendat kertoivat.

Muistan kuinka meitä peloteltiin sillä, että ojaan oli joskus uponnut hevonen. Kaveri sitten kerran -ei sama kuin edellisessä jutussa, vaan naaapurin kundi- putosi selälleen ojaan, pääsi onneksi ylös ojsata. Pudotti kyllä eräs toinen päivä isänsä jonkun työkalun ojaan, en tiedä mitä hänellee tapahtui sen vuoksi, pitäisi varmaan kysyä....

Katselin tuossa ohimennen isäni kuvaa (vanha kuva kuin taivas), joka löytyi tässä jokunen viikko sitten. Siinä hänellä ei ole vielä silmälaseja. Nyt siinä on jokunen taitos kun tytäreni ovat sitä "katsoneet". Vanhempi tytär kysyikin tänään, miksi ei "piip" vaari ole käynyt, sanoi -Etten osaa sanoa miksi- ja edellisestä tapaamisesta on jo yli vuosi. Kiitos hänen uuden vaimon, joka on niin mustasukkainen, ettei isäni saisi käydä tapaamassa meitä saati niitä kolmea muuta jotka hän on siittänyt tähän maailmaan. Jatkuu joskus...........

Sairastelua ja neuvolassa käyntiä

2005-12-29T10:14:00.000+02:00

No, niin.

Taas on kotona sairastupa, vaimo ja nuorempi tytär kuumeessa, vaijmolla ilmeisesti angiina. Onneksi, tai onneksi ja onneksi, vaimolla on tämä viikko lomaa ja lapset kotona muutenkin. Eilen vein illalla vanhemman tyttären siskoni luokse leikkimään hänen tyttären kanssa, kun oli ollut koko päivän oikeastaan yksin. Ainakaan pikkusiskosta ei ollut leikkikaveriksi. Alunperin siskon tytön piti tulla meille yökylään.

Tänään pitää käydä ostamassa raketteja, nuorempi pelkäsi kyllä viime vuonna rakettien pauketta, mutta sanoi nyt ettei enää pelkää, saa nähdä.

Nuorin kävi viime viikolla neuvolassa 4-vuotis tarkastuksessa. Oli mennyt kuulemma hyvin. Kertoi minulle iloisen illalla sitten kuinka hän oli piirtänyt ukon ja tiennyt kun täti oli piirtänyt, että se oli risti. Sitten oli hyppinyt yhdellä jalalla ja laulanut aakkoslaulun. Terveydenhoitaja arveli tytön oppivan vuoden sisällä lukemaan. Saattaa olla hyvinkin mahdollista. Ainakin hän miettii sanoja ja niiden alkutavuja, tyyliin: ik -> ikkuna jne.

Kun terveydenhoitaja oli kysynyt mitä tyttö tekee kotona, hän oli vastanut - pelaan tietokoneella. Just, joo. No pitää se sen verran paikkansa, että hän pelaa ehkä pari kolme kertaa kuussa, joskus on pidempiäkin taukoja.

Pukki matkaan jo käy

2005-12-24T15:20:00.000+02:00

Tai ainakin ihan kohta, vaimo ja lapset menivät jo anopin puolelle saunnaan, minä lähden itse kohta tuttavaperheen luo pukiksi. Laitoin vihreät verkkarihousut jalkaan ja college paidan -löysän sellaisen- jotta saan alle mahtuman tyynyn, ei ole pukki pukin näköinen jos hänellä ei ole "elintasomahaa".

Oma maha ei riitä, onneksi.

Sitten vanhat silmälasit nokalle, ai niin partaa pitää vähän siistiä, ettei näy tekoparran alta ja korvikset ottaa pois. Nahkarukkaset täytyy laittaa käteen, ettei näy kädet. Tästä se joulu alkaa. Tuttavaperheen isä tule vastavuoroisesti sitten meille esiintymään pukkina. Se lämmittää mieltä katsella lasien takaa, kuinka lapset ovat niin tosisaan ja ovat odottaneet koko päivän pukin saaapumista. Niin se oli kun itsekkin oli lapsi.

Hyvää joulua kaikille.

-Isä

Kuusen koristelua

2005-12-23T19:13:00.000+02:00

No niin, kuusi oli muutaman päivän kellarissa sulamassa ja tänään tuotiin se sisään, ensin piti tietysti siivota. Siivoaminen aloitettiin jo toissapäivänä koko perheen voimin. Varsinkin nuorempi oli innokkaasti mukana, pesi eteisen lattiat märällä rätillä.
Samoin kuin keittiön lattiaa osan. Minä tamppasin matot ja imuroin.

Tänään iltapäivällä sitten hain kuusen kellarista, tein uuden imupinnan sahalla. Hain autotallista kuusenjalan. Annoimme kuusen hetken olla lämpimässä ja imeä vettä, että oksat laskeutuisivat. Sitten koristelimme kuusen kolmistaan tyttöjen kanssa, nuorimmainen halusi laittaa töhden latvaan. Jouduin nousemaan keittiöjakkaralle jotta yletyimme, hyvinhän se sujui kuitenkin.

Vihdoinkin

2005-12-22T18:42:00.000+02:00

Sain kotiin taas toimivan ADSL yhteyden. Mielenkiintoista kuinka sitä on itseasiassa riippuvainen siitä nettiyhteydestä. Nyt meni kaksi viikkoa kun ei ollut kotona nettiyhteyttä, ei tarvitse enää kirjoitella duunista. Kaksi viikkoa ilman sähköpostia ja Googlea, tuntui pidemmältä ajalta, kuin mitä se todellisuudessa oli.

Mielenkiintoista toimintaa Soneralla ja Elisalla.
Aloitetaan nyt vaikka Elisasta, heillä meni toista viikkoa ennekuin saivat "vian" korjattua, eli yhteyden pelaamaan Soneran kanssa, tai siis itseasiassa kaksi viikkoa, tasan. Tuskin kovin isosta "viasta" oli kyse, koska ennen minulla oli Elisan liittymä- nyt siten joku kysyy, miksi yleensä vaihdoit - ja nyt Soneralta yhteys koska työnantaja maksaa sen. Siksi. Ongelma alkoi siinä vaiheessa kun Elisalta ottivat yhteyden pois ja Soneran kaveri ei saanut yhteyttä "pystyyn" ja teki vikailmoituksen Elisalle.

Mielenkiintoista on myös Soneran asiakaspalvelun toiminta, olen jounut pari kertaa soittelemaan sinne, ensimmäisellä kerralla meni 2,5h puhelimessa, siitä sanoisin n. 2h 20min kuunnellen hissimusaa. Ensin meni tunti jonottaessa väärään asiakaspalveluun, sieltä yhdistettiin sitten oikeaan asiakaspalveluun, siihen mennessä olin kohtuutyytyväinen, siten meni hermot, kun sanottiin, että hetki tarkistan asian. Odotin puolitoista tunbtia sitä hetkeä. Tunnin jälkeen otin toisen puhelimen ja soitin uudelleen siihen toiseen asiakaspalveluun, hienoa. Samaan aikaan oli toinen puhelin edelleen odottamsssa sitä hetkeä.

Luvattiin ottaa yhteyttä, näin tehtiinkin.
Ilmoitettiin vian olevan korjattu, ja pitäisi yhteyden periaatteessa lähteä ylös resetoimalla "modeemi". Ei lähtenyt.

Soitin seuraavana päivänä taas kerran, pääsin heti läpi, taas kuulemma väärä asiakaspalvelu, lupasi yhdistää, menee kuulemma hetki, meni taas tunti eikä kukaan vastannut. Soitin uudelleen, taas siihen toiseen aisakaspalveluun, pääsin läpi n. 15min, mutta nyt ilmoitettiin, että ei kuulu tänne, kuuluu sille ensimmäiselle, hän ottaa välipuhelun ja hetkenpäästä olin taas siellä ensimmäiseassä asiakaspalvelussa. Sanoi, ettei kuulu heille, vaan jollekin kolmannelle instanssille, hän ottaa välipuhelun sinne. Vau....

Sitten sain tiedon, että asentaja ottaa nyt yhteyttä ja tulee laittamaan yhteyden kuntoon, jossain vaiheessa näytti jo siltä ettei Soneralla edes tiedetty asentajan käyneen. Ei toiminut vieläkään, sitten soitti jostain kolmannesta firmasta joku kaveri ja ilmoitti tietävän missä vika on ja korjaavansa sen nyt heti. Näin tapahtui.

Tämä ensimmäinen asentajaa tuli hakemaan unohtunutta tavaraansa meiltä, ja huomasi että yhteys onkin päällä ja ihmetteli miksei hänelle ole kerrottu mitään. Että näin...

Ajatuksia päivähoidosta

2005-12-21T09:02:00.000+02:00

Molemmat tytöt ovat puolipäivähoidossa päiväkodissa. Tässä yhtenä aamuna heilllä oli piparien tekoa, ensin oli nuoremman tytön ryhmässä, iloisena näytti sitten illalla minulle tekelettään. Paripäivää sen jälkeen oli vanhemman tytön eskariryhmässä samaa piparien tekoa, mutta pipareita ei paistettukkaan heti tai ainakaan tytön piparia ei paistettu siihen mennessä kun hänet haettiin. Ei olisi ollut varmaan liikaa vaadittu jos hänen piparinsa olisi voitu paistaa ensimmäisten joukossa.

Nyt sitten kävi niin, että pipari minkä tyttö teki, ei koskaan päätynyt hänelle, hän ei saanut missään vaiheessa maistaa pipareita, vaan ne oli syöty muiden lasten toimesta jotka olivat koko päivän. Olen aivan varma, että asia nousee esille jossain vaiheessa, kun hän sen piparin taas muistaa, ja kyselee meiltä missä se hänen piparinsa on. Siinä vaiheessa meinaan kyllä kääntyä ryhmän henbkilökunnan puoleen ja kysellä mitä piparille tapahtui.

Vaimoni oli viime viikolla keskustelemassa nuoremman tytön ryhmässä, jossa viime vuonna vanhempi tytöistäni oli, kuulemma hyvin menee, reipas jne. jne., kyseinen ihminen henkilökunnasta sitten arvioi tyttöjemme eroavaisuuksia. Hän sanoi, että tytöillä on eroa kuin yöllä ja päivällä, nuoremmasta hän sanoi, että hän on huomattavasti rohkeampi ja hänelle voi sanoa ja täytyykin sanoa asioista kovemmin. Mutta vanhemmasta hän sanoi, että tuntui kuin hän menisi rikki jos hänelle olisi sanonut kovempaa jostain asiasta.

Tämän kyllä allekirjoitan, vanhempi on huomattavasti herkempi, kuin nuorempi. Vanhemmalla pääsee herkästi itku, jos häntä joutuu jostain kovemmin käskemään, nuorempi näyttää siinä vaiheessa vielä kieltä ja päristää. No hän on aina ollut kovempi päinen....

Piirakan tekoa ja sähkökatkoja

2005-12-19T16:30:00.000+02:00

Eilen sitten teimme karjalanpiirakoita anopin luona, vanhempi tyttö ei halunnut osallistua piirakoiden tekoon, hänellä kun on täysi työ joulua odotellessa. Selailee lelumainosta ja haaveilee ja odottaa, no mitäpä häntä turhaan pakottamaan. Kyllä hän sitten auttaa muissa asioissa kun on sillä päällä.

Anoppi teki taikinan, minä sytytin leivinuuniin tulen. Kun taikina oli valmis anoppi teki kakkaroita lasilla, ja minä sitten tein kakkaroista kuoria pastakoneella - suosittelen -.
Nuorempi tyttäristä tuli taas tapansa mukaan katsomaan mitä tehdään ja halusi auttaa, näytin hänelle miten kammesta käännettään ja itse laitoin aina kakkaran koneeseen ja tyttöhän käänsi kahvasta. Oli iloinen kun sai olla auttamassa, toivottavasti hänelle jää mukavia muistoja joulun teosta. Samoin hän itse oppii pikkuhiljaa myös -toivottavasti- piirakoiden teon siinä samalla, että taito niiden tekemiseen säilyisi myös seuraaaville sukupolville. Ehkä hän joku päivä opettaa sen myös omille lapsilleen, jos niitä joskus tekee.

Tietysti ensin pitää oppia koko homma, ei tietenkään pelkkä pastakoneen käyttö riitä, mutta siitä se lähtee. Lopuksi sitten tietysti söimme niitä, molemmat tytöt toesivat ykskantaan, että:

Hyvää!

Saattaa olla, että tänään tyttö kertoo päiväkodissa tekemisistään.

Aamulla sitten sattui pieni episodi kun olin menossa herättämään tyttöjä, talosta meni sähköt, jouduin hakemaan ensin fikkarin, että löysin kynttilät ja sain niihin tulen. Sittenmenin yläkertaan herättämään tyttöjä, olivat yrittäneet laittaa valot päälle, ja ihmettelivät omassa huoneessaan asiaa. Kerroin heille sähköjen olevan poikki. Oli siinä homma kun piti vessassakin käydä fikkarin valossa. olohuoneessa oli sitten kynttilöitä joiden valossa tytöt siten pukeutuivat. Hetken kävi mielessä, että mitenkähän nyt, jos katko kestää pitkäänkin, pitääkö tulla kesken päivän lämmittämään uunia. Onneksi sähköt palautuivat ennekuin ehdimme lähteä päiväkotiin.

Oli siinä tytöillä ihmettelemistä kun ei ollut valoja, vaan kynttilän valossa teimme aamuaskareet. Tästä vielä tulee kysykyksiä, sanokaa minun sanoneen...

Viikonlopun tapahtumia

2005-12-19T10:56:00.000+02:00

Edelleen ei ole kotona nettiyhteyttä, nyt jo toista viikkoa ilman, ahdistaa itse asiassa kun ei pääse lukemaan postejaan.

Korvatulehdushan se sitten oli meikäläisellä, no minkäs teet, nyt syödään vielä pari päivää troppeja, josko se siitä rauhoittuisi. Perjantaina menin sitten kaverin tupareihin, viisi tuntia meni että hujahti, sitten vaimo laittoi viestiä, että olenko tulossa kotiin vai miten on? Ilmoitti lähtiessäni, että hän odottaa jonkin aikaa kotiin - lapset olivat meenneet anopin puolele yökylään - ja jos hän on jo nukkumassa kun tulen kotiin ei saa herättää.

Ilmoitin tulevani kotiin, koska lääkekuurikin oli päällä, niin ei oikein huvittanut hirveästi ryypätä, sain uuden viestin kun olin odottamassa sporaa. Sitten täytyy sanoa, että viestit menivät vain hurjemmiksi, mutta ei niistä viesteistä sen enempää.

Lauantaina oli sitten iltapäivällä tyttöjen jumpparyhmän pikkujoulut - he jumppaavat Helsingin Jyryn yhdessä ryhmäsä - jonne menimme siis koko perheen voimin. Ensin nuorempi oli sitä mieltä, nukahdettuaan hetken autossa, ettei hän laula, emme kommentoineet asiaan mitenkään, joten hän meni kuitenkin harjoittelemaan vielä hetken oman ryhmänsä kanssa.
Hienot juhlat kaikinpuolin, ja mikä parasta, myös tytöt tunsivat onnistumisen iloa.

Taas meni yksi päivä

2005-12-14T09:40:00.000+02:00

Siinä se meni, eilen olin sairaslomalla, hirivittävä flunssa päällä, nyt on jo korvakin kipeä, kaikenmaailman lastentauteja ;)

On se kumma, kun silloin kun ei tarvitsisi herätä aikaisin, niin ollaan jo aikaisin aamulla kukkumassa. Kuten eilen, ajattelin toissa iltana nukkumaan mennessäni, että aamulla siten nukutaan pitkään, niin mitä vielä, kuulin jo 07:30 kuinka alakerrassa tytöt pitivät ääntä ja olivat katsomassa telkkaria, vanhempi kun osaa laittaa telkkarista oikean kanvan päälle. Vähän ennen kahdeksaa raahauduin siten itse alas, söimme aamupalan kotona ja vein tytöt päiväkotiin.

Tänään sitten, kun ei olisi haitannut vaikka olisivat herännetkin vaikka 07:30, niin molemmat olivat täydessä unessa 07:55.

Vanhempi tytöistä on varmaan tulut minuun, ainakin vaimoni mielestä, on sellainen taivaanrannanmaalari, tänäkin aamuna, käskin ottaa yöpuvun pois ja alkaa pukemaan, tyttö menee olohuoneeseen ja tuilee takaisin keittiöön, ihan kuin ei olisi edes ymmärtänyt mitä sanoin. Kysyin mitähän minä oikein sanoin, ei ollut edes huomannut, että olin puhunut ;) Toisaalta hän rakastaa tarinoiden tekemistä, piirtää ensin kuvia ja pyytää sitten kirjoittamaan tarinan jonka hän kertoo liityen piirtämiinsä kuviin.

Hiuksien harjaus onnistuu molemmilta mallikkaasti, varsinkin kun äitinsä oli ostanut molemmille omat harjat. Kyllä sitä päästiin hienosti sitten päiväkotiin, mitä nyt minä unohdin kännykän kotiin......

Illalla mennään sitten katsomaan päiväkodin joulujuhlaa, läheisen koulun tiloihin, pitää ottaa kamera mukaan, josta tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan teettää muutama kuva viime vuoden juhlista, ettei kuvat olisi vain koneella. Tai siten vaihtoehtoisesti ottaa MV-kuvia, niin tulisi tehtyä kuvia paremmin.

Mietteitä osa 2

2005-12-12T13:09:00.000+02:00

Mietin tuossa, että on toisaalta hyvä, että tytöt oppivat tekemään kaikenlaisia "töitä" jo pienestä pitäen. Kyllä se josssain vaiheessa elämää sitten maksaa itsensä takaisin. Tulee sekin vaihe, että tytöt katselevat kulmien alta ja nurisevat jotain tyhmästä faijasta, ja sen mielipiteistä.

Mielenkiintoista on myös, kuinka hyvin nuorempikin oppii laulujen sanat, esim. onko se nyt PMMP vai mikä joka laulaa jotenkin näin:

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty. En meidän taloon lisää aikuisia halua

Tyttö tunnistaa biisin heti alkusointujen aikana.

En pidä välttämättä hyvänä sitä, että nelivuotias alkaisi kuunnella hittibiisejä, ei niitä ole tehty tuollaisia päiväkoti-ikäisiä silmälläpitäen. Lapsi tuskin aina ymmärtää mistä laulussa kerrotaan. No onneksi voimme kuunnella myös Ellan ja Aleksin Lenni Lokinpoikasta. Itseasiassa koko levy on ihan hauska kuunnella, piristävä uutuus lastenmusiikkimarkkinoilla.

Karkkia, savea ja klapeja

2005-12-12T09:06:00.000+02:00

Viikonloppu oli ja meni, kiitos Soneran, kotona ei ole nyt ADSL yhteyksiä. Piti tulla etäyhteyttä varten viime viikolla Soneralta ADSL ja sitä ennen piti irtisanoa Elisan yhteys. No nyt on sitten Elisa irrottanut puihat (viime torstaina) ja Soneran asentaja kävi torstaina, ja oli todenntu, että Elisassa on vika kun ei yhteydet toimi, sanoi ottavansa yhteyttä. Eipä kuulunut koko perjantain aikan. Se on niin ***keleen hienoa, että nämä kaksi suurinta teleoperaattoria osaavat tehdä näin hienosti yhteistyötä...

Mutta sitten taas vkl. tapahtumien pariin. Vaimo siis meni Tallinaan shoppailemaan työkavereiden kanssa, me jäimme tyttöjen kanssa pitämään taloa. Aamu katsottiin lastenohjelmia, ja sitten aloitettiin oikein sellainen kaikkien sottapyttyjen unelma homma.

Olen saanut eräältä keraamikolta savea ja olemme jo kerran muovailleet siitä, mutta kun sitä savea on viisi kiloa, ei se ihan heti lopu. Itse sain aikaiseksi lumiukon jolle tein hatun jossa on sitten paikka kynttilälle. Molemmat tytöt tekivät sitten myös lukiukot, pienempää piti hieman auttaa. Nyt ne ovat sitten kuivumassa, täytyy katsoa jos ne veisi ihan poltettavaksi asti, niin kestäisivät paremmin. Jossain vaiheessa tytöt miettivät mitähän äiti sanoisi tästä sotkusta, sanoin vain ettei sitä kannata nyt miettiä, kyllä minä siivoan jäljet lopuksi.

Sitten olikin aika käydä kaupassa ostamassa karkkia, vanhempi otti jotain pehmeää kermatoffeeta ja nuorempi ässämix pussin, sanoin hänelle, että siinä on salmiakkia, johon hän vain kuivasti totesi, kyllä mä sen tiedän. Kotona sitten söimme, jonka jälkeen sai avata pussit, nuorempi otti ensimmäiseski salmiakin, ja totesi:

Kyllä mä tykkään tästä.

Seuraavan aslmiakin kohdalla tulikin jo normaali kommentti,

isi mä en tykkää salmiakista.

Niin se mieli muuttuu. Menimme iltapäivällä ulos, tein itse klapeja pölkyistä, lunta satoi hieman, lapset ottivat heti pulkan ja kelkan käyttöön. Mietin mielessäni, että ei sitä lunta näköjään paljoa tarvitse kun jo pulkalla lasketaan.

Hetken päästä nuorempi tytöistä halusi tulla auttamaan puiden pinoamisessa, hyvinhän tuo sujui, loput klapit hoidimme sitten kolmistaan halkosuojaan. Illalla kävimme vielä saunassa ja anoppi tuli vielä katsomaan lapsia, siksi aikaa kun hain vaimon laivalta, tai siis itseasiassa lapset olivat jo nukkumassa, mutta kuitenkin.

Iltayö olikin sitten minun ja vaimon aikaa......

Lomalle

2005-12-09T12:49:00.000+02:00

Tuli mieleeni eräs hauska tapahtuma tässä viime viikonlopulta.

Olimme menossa Ikeaan, edellisenä iltana olimme vaimon kanssa suunnitelleet lomamatkaa joskus kevääksi, ehkä maaliskuuksi. Kysyimme tytöiltä mihin he haluaisivat matkalle. Pohjustimme juttua tyyliin, olemme nyt käyneet mummon luona kainuussa, laivalla ja autolla Virossa, muuten vain laivalla.

Nuorempi avasi sanaisen arkkunsa ensimmäiseksi:

Minä haluan mennä afrikkaan, täytyy ottaa eväitä mukaan, kun sinne kestää autolla ajo niin pitkään.

Kerroimme, ettei sinne valitettavasti pääse autolla, ja lentokoneellakin matka kestää pitkään.

Vanhempi totesi haluavansa Kuubaan. Kysyimme, mistä hän oli saanut päähänsä haluavansa Kuubaan. Joku päiväkodissa samassa ryhmässä oleva tyttö oli kertonut olleensa Kuubassa. Kehotimme tyttöämme kysymään, tältä kaverilta oliko lentomatka kestänyt pitkäänkin. Ei silti, etteikö joku olisi voinut käydäkkin Kuubassa...

Mietteitä

2005-12-09T10:33:00.000+02:00

Muistan kun ensimmäinen tyttäristä syntyi, olimme menneet kättärille aamulla, koska tyttö oli 2 viikkoa yliaikainen ja synnytys käynnistettiin. Siinä se päivä hiljalleen meni, kävin välillä ulkoiluttamassa koiraamme (Oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen kätilön ilme, kun vaimoni oli kertonut minun menneen ulkoiluttamaan koiraa kesken hommien), mutta koska mitään ei näyttänyt tapahtuvan ehdin siis oikein hyvin käydä kotona.

Iltapäivällä sitten laitettiin suoneen jotain ainetta, joka sitten aiheutti sen että hommaan tuli vauhtia. Sitten loppumetreillä sisään syöksyy kasa hoitajia, itse pidän vaimoa kädestä kiinni, ja ihmettelen onko jokin vikana kun sisään sullaan melkoisella tohinalla. Ei mitään vikaa ollut, kukaan ei vain muistanut ilmoittaa, että kätilöopiskelijat tulevat katsomaan toimitusta.

Sitten kun tyttö oli syntynyt, pesin hänet ja jossain vaiheessa siten menin kotiin, viionloppuna sitten pidin varpajaiset. Lapsuudenkaverini sai n. kuukautta aiemmin pojan, hänkin siis ensimmäisen, muistan kun menin hänen luokseen varpajaisiin, kuinka hän oli myös aika herkällä päällä, iso mies oikein itki. Ihmettelin tapahtunutta, olin aina pitänyt häntä sellaisena karskina, tiedättehän...

Itselleni tuli sitten humalapäissään samanlainen fiilis, karkasin kavereilta kesken raflaan menon ja taksissa ollessani soitin äidilleni, itkin hänelle tuntemuksiani. Olisin soittanut isälleni jos hän olisi edes jotenkin ollut tavoitettavissa, mutta kiitos hänen nykyisen skitson vaimonsa, sinne ei saa soittaa saati käydä.

Täytyy myöntää,että ensimmäisen lapsen syntymä oli paljon rankempi tapahtuma kuin toisen lapsen syntymä. Toisaalta on tuon toisen kanssa joutunut taistelemaan enemmän. Tytöt ovat kuin eri planeetoilta, vanhempi on sellainen rauhallinen, mitä nyt on alkanyut pikkuhiljaa näyttämään tunteitaan enemmän. Mutta nuorempi, siinä on sitä tulta ja tappuraa, tavarat saa kyytiä kun sitä suututaan. Nuorempana alle kaksi vuotiaana, kun hoidin tyttöjä kotona, ollessani hetken aikaa työtön, nuorempi ei osannut vielä puhua, niin häenllä oli tapana hakata päätä lattiaan kun ei saanut itseään ymmärretyksi.

Mutta kyllä sitten ne hetket ovat kullanarvoisia, kun tulet kotiin ja sieltä tulee molemmat juoksujalkaa halaamaan.

Tapahtui eräänä iltana

2005-12-09T08:12:00.000+02:00

Eilen kävikin sitten niin, että vaimo tulikin aikaisemmin kotiin, eli ennenkuin lapset olivat nukkumassa.

Illalla siinä lastenohjelmien jälkeen tytöt alkoivat riehumaan, nuorempi villitsi vanhempaa, itse olin lämmittämässä ruokaa ja laittamassa astioita pöytään. Vaimo oli kuorinut perunat valmiiksi, hyvä niin, päästiin nopeammin syömään. Sitten nuorempi tytöistä ei halunnutkaan enää, että isompi kutittaa häntä. Luulin, että villitys loppui, mitä vielä.

Heti sen jälkeen kun olin sanonut isommalle, että älä kutita toista jos hän sanoo, ettei enää halua, niin homma jatkui, nuorempi huutaa vanhemmale; "Ota kiinni, äidin tissiliivi" ja lähtee juoksemaan olohuoneesta keittiöön. Vanhempi saa kiinni ja alkaa painiminen jossa käy sitten niin, että tuoli kaatuu nuoremman varpaiden päälle. Ja hetikohta molemmat muksut huutaa, nuorempi syyttää vanhempaa ja sanoo kertovansa äidille.

Lopetan homman alkuunsa ennekuin tulee lisävahinkoja, sanon nuoremmalleni, että kyllä vika on yhtälailla sinussakin, kun kerran huutelet , että ota kiinni. Ja käsken syömään. Kun olen saanut itse syötyä, sanon meneväni hakemaan puita uuniin, ja kun pääsen eteiseen huutaa vanhempi "mihin sä isi menet", sanon nuoremmalleni, että kerro siskollesi mihin olen menossa. Ennen kuin pääsen ulos, kuulen nuoremman kertovan siskolleen, isin menevän hakemaan puita.

Lapset olivat luvanneet syödä sinä aikana kun olen hakemassa ouita, ja ihmeiden aika ei ole ohi, näin oli tapahtunut. Molemmat auttoivat sitten laittamaan puita uuniin. Juurti ennen iltapalaa saavat tytöt päähänsä rakentaa majat olohuoneeseen, sanon, ettei kannata koska kohta on iltapalan aika ja majaa ei voi jättää huomiseksi, koska muuten olohuoneessa ei pysty liikkumaan, lupaan tänä iltana rakentaa majan.

Iltasaduiksi luen taas heinähattua ja vilttitossua. Nuorempi nukahataa ennenkuin ehdin loppuun saakka.

Aamulla on nyt sitten kurkku jo vähän kipeä, näinköhän tuo angiina on iskemässä minuunkin. Huomenna pitäisi koko päivä olla tyttöjen kanssa kolmistaan, kun vaimo lähtee Tallinnaan aamulla ja tulee vasta illalla. Anoppi saa tulla vahtimaan tyttöjen unta, kun haen vaimon sitten laivalta.

Odotettavissa iltaan mennessä

2005-12-08T14:06:00.000+02:00

Lastenhoitoa, yksin.

Vaimo menee raflaan, en nyt muista keiden kanssa, kun on niin monta rautaa tulessa hänellä. On MLL, opiskelu ja työ. Ei ole varmaa ehtiikö kotiin ennenkuin lapset ovat nukkumassa, ei haittaa. Täytyy vain asennoitua asiaan sillä tavalla, että keskittyy ensin ruoanlaittoon ja sitten loppuilta esim. pelaamiseen sun muuhun yhteiseen tekemiseen.

No ehkä lastenohjelmien aikana on pieni aika tehdä jotain muuta, esim. editoida joitakin kuvia nettisivuille. Voisin toisaalta laittaa vaikka tähän teksin mukaan jonkun ottamani kuvan vähän piristämään ja elävöitämään tekstiä.

Funssaa???

2005-12-08T10:58:00.000+02:00

Toivottavasti ei.
Viikko sitten oli koko naisväki melkoisen taudin kourissa, vaimolla angiina, sai sen päiväkodista jossa töissä, eräs ajattelematon äiti toi lapsensa angiinan kourissa päiväkotiin, vaikka lääkäri oli kirjoittanut kolmen päivän sairasloman. Oli vain todennut, kun en voi olla poissa töistä. Vanhemmalla tytöllä oli myös angiina ja nuoremmalla korvatulehdus, molemmat tytöt olivat yli 38 asteen kuumeessa.
Oli siinä hoitaminen.

Nyt sitten itsellä tuntuu siltä kuin olisi joku tauti iskemässä, vilunväreet kulkevat pitkin selkäpiitä ja päätä särkee, luulin jo ettei tautitarttunut, noh katsellaan miten tämä tästä edistyy.

Tämä aamu menikin sitten jo paremmin, herätin tytöt vähän aikaisemmin, koska vanhempi ilmoitti eilen, että hänellä menee aikaa ennekuin hän herää. Ei siinä mitään, herätään vähän aikaisemmin sitten. Nuorempi valitti, että tukka on takussa eikä meinannut saada harjattua hiuksiaan (äitinsä oli ostanut molemmille oman harjan) mutta auttaakkaan ei saanut. Sukkahousujen kanssa oli myös ongelmia, ei meinannut saada jalkaa ja sekös otti aivoon. Pitihän sitä vähän kiukutella, sanoin hänelle, ettei välttämättä kannata ensimmäisenä alkaa "ärvistelemään" jos joku asia ei onnistu, kyllä isä auttaa jos vain pyydät.

Hanskojen kanssa olikin sitten jo taas helpompaa, "isi voitko auttaa minua" ja toi hanskat. Sitten kysyi voiko mennä jo valmiiksi ulos. Siitä olen kyllä ylpeä, että nuorempikin osaa aina tulla kysymään luvan kun menee ulos tai haluaa mennä leikkimään esim. viereiseen puistoon. Voisihan olla myös niin, että hän vain menisi sanomatta vanhemmilleen mitään.

Tänään kotona

2005-12-07T21:03:00.000+02:00

No niin, tytöt ovat nukkumassa, luin Heinähättu ja vilttitossu kirjaa iltasaduksi. Olin töiden jälkeen Kaapleitehtaalla Valokuvataiteen museossa kierroksella, vahinko vain, että suurin osa kuvista jäi näkemättä ajan vähyyden vuoksi, onneksi oli opas joka osasi kertoa valokuvista ja niiden historiasta lisää, kuin mitä pelkästään siitä pinestä lapusta sai irti mikä oli siinä kuvien vieressä.

No kuitenkin, olin aamulla vienyt tytöt päiväkotiin, sitä ennen piti herättää heidät, koska aamupalaa tarjoillaan vain tiettyyn kellonaikaan saakka päiväkodissa. Meinasin hermostua,, kun tämä vanhempi tyttö ei oikein tuntumut ymmärtävän mitä pitäisi tehdä aamuisin, edelleenkään, tullut varmaan minuun. Siinä se puoli tuntia meni kunnes olimme päiväkodissa. Eikä päiväkotiin ole matkaa kuin vajaa puoli kilometriä, senkin menimme autolla, koska vein auton sitten vaimoa varten kaupaan parkkihalliin, jotta hän saa sen sitten sieltä ja voi hakea tytöt päiväkodista.

Nyt sitten illalla tulin kotiin joskus kahdeksan maissa, molemmat tytöt tulivat halaamaan heti ulko-ovelle, kun olin päässyt sisään. Nuorempi tytöistä kertoi touhukkaana kun olivat käyneet retkellä uimahallissa ja samaan lauseeseen kuinka hänellä oli ollut ikävä, aivan hirveä ikävä. Lopuksi, ennen hammaspesua halusi vielä antaa halin ja pusun poskelle, onneksi tuli eilen ajettua parta ;)

Kyllä nuo sanat kuin "oli ikävä" ja "haluan antaa halin ja pusin", lämmittävät kovasti mieltä. Isompikin aina välillä haluaa halia, mutta ei enää niin usein. Valitettavasti.

Joulukorttien tekoa

2005-12-07T12:41:00.000+02:00

Eilen teimme joulkukortteja koko perheen voimalla, mielestäni on mukavampaa tehdä omia kortteja kuin ostaa Tiimarista tusinakortteja. Uskoisin myös, että jotka saavat tekemiämme kortteja, pitävät niistä, koska useat ystäväpiirissämme tekevät myös itse joulukortit.

Oli hauska katsoa neljä vuptiaan tyttäreni piirustamista piirustuslevyn kanssa, toisella kädellä hän painoi levyä kartonkia vasten ja toisella piirsi, kieli liikkui samassa tahdissa suun ulkopuolella, piti ottaa kuvia ko. tapahtumasta. Tyttö kyseli otanko nyt hänestä kuvia, vastasin ottavani, ovat tottuneet siihen, että isä ottaa heistä kuvia.

Illalla sama tyttö kyseli minulta, laitettaisiinko tuli uuniin, hän on innokas auttamaan uunin lämmityksessä, antaa klapeja jotka minä sitten litan uuniin. Pari kertaa hän on laittanut tulen kun olen ensin sytyttänyt tulitikun. Lopun iltaa hän istui kakluunin edessä ja nautti lämmöstä.