Isku vyön alle osa.2
Lauantaina sitten jostain syystä päätin vielä vilkaista ennen nukkumaan menoa vaimon kännykästä lähetetyt viestit. No mitäkö löytyi? Parit lirkutteluviestit sille nettituttavalle, toisessa viestissä oli lopetuksena, tavataan sitten tammikuussa. Pukeuduin ulkovaatteisiin, menin makuuhuoneesee, heitin kännykän vaimolle sängylle, sanoin -vihaan sinua- ja painuin pihalle kävelylle. Unohdin siinä tietysti ottaa avaimetkin.
Vajaa puolituntia käveltyäni, menin takaisin kotiin, olin ajatellut lähteä vaikka johonkin hotelliin yöksi, niin pahalta tuntui. Vaimoni halusi kuitenkin jutella aiheesta, joten avasin oluen ja istuimme olohuoneeseen. Vaimolla ei olut mitään selitystä, hän oli ollut ajattelematon, omien sanojensa mukaan. Ei osannut sanoa, mikä häneen oli mennyt, oli vain muistanut numeron edelleen olevan kännykässä, ja laittanut viestejä.
Kerroin vaimolle viron suunnitelmastani, ja ehdotin, että hän voisi käyttää nyt tämän hyödyksi sen nettituttavansa kanssa. Tai koska olivat suunnitelleet tapaavansa tammikuussa, niin miten olisi minun syntymäpäivä, voisin vaikka tilata heille hotellihuoneen. Olin niin raivoissani, että hetken mielessä häivähti jo korville vetokin. Mutta kun en pysty siihen niin en pysty.
Vaimo pyyteli anteeksi moneen otteeseen, luin hänelle siitä kirjasta sen saman kappaleen minkä kirjoitin tännekin. Muistutin myös siitä kun hän kerran sanoi, että kunhan hänen äidistään aika jättää, hän ei tiedä mitä hän tekee. Silloin häviää se viimeinenkin este, ei tarvitse enää pelätä äidin mielipidettä. Ja että hän saattaa tehdä jotain sellaista joka oikeasti satuttaa (noin niinkuin henkisesti). Sanoin etten halua välttämättä olla kokemassa sitä. Kysyin, miksei hän ollut lähettänyt koskaan sitä viestiä sille miehelle, vaikka näin sanoi tehneensä. Sanoi lähettäneensä tekstarina. Kysyin sitten, että miksi ihmeessä hän nyt sitten lähettelee tekstareita, kun on ensin lähettänyt lopettavansa viestien lähettämisen. Sanoin etten oikein usko tuota selitystä. Kysyin, että missä heidän oli mahdollisesti tarkoitus tavata tammikuussa, hotellissako, jossa he olivat ensimmäisen kerran tavanneet?
Vaimo sanoi, ettei hän ollut tapaamassa miestä, no miksi hän sitten laittaa viestin jossa lukee saatana selvällä suomen kielellä, että tavataan? En saanut vastausta siihenkään. Jos totta puhutaan, en oikeastaan saanut mihinkään mitään järjellistä vastausta. Ei hän osannut vastata, miksi hän näin tekee, kysyi minulta, pitäisikö hänen käydä uudelleen työpaikan psykologilla keskustelemassa aiheesta. Miksi minun pitäisi asiasta päättää? Jossain vaiheessa sitten alkaa ajatella, että se vika on varmaan itsessä. Totesin, että voin lopettaa omat harrastukset ja perua kaikki siihen liittyvät kurssit ja tapaamiset, ja keskittyä vain perheeseen.
Koska ilmeisesti se on yksi asia, joka ilmeisesti ajaa vaimon tällaisiin. Minussa on varmasti myös jotain vikaa -vaimon kielteisestä mielipiteestä huolimatta- koska miksi muuten hän hakee jotain hyväksyntää tai jotain muilta miehiltä. Sanoin jossain vaiheessa, kun hän kysyi että epäilenkö hänen olleen uskoton laivallakin, että tässä tilanteessa minulle on aivan yksi paskan hailee, vaikka olisi nainut kaikki miehiä laivalla.
En tiedä, yritän nyt unohtaa koko tapahtuman, se viron reissu meni nyt pieleen, en usko että pystyn siihen, eikä sinä ole mitään järkeä enää, koska vaimo tietää sen jo. Hän ehdotti, ettei hän enään menisi tyttöjen kanssa ravintoloihin tai laivalle, kun antaa noin vain tuntemattomille miehille sähköpostiosoitteen. Epäili oman käytöksen johtuvan oman naiseuden häviämisen pelosta, jostain ikäkriisistä, tai jostain muusta, paljonpa tuo minua lohduttaa. Mitä se hyödyttää estää häntämenemästä ravintolaan kavereiden kanssa. Jos hän haluaa pettää minua, ei se ole vaikeaa, ei siihen välttämättä ravintolaa tarvita. Tai voihan sinne raflaan mennä ilman että kertoo minulle.
Tai tarvitseeko tuon lohduttaakaan. Minähän olen vain pelle joka tuo rahaa talooon, hoitaa lapset ja auttaa vaimon opiskelussa. Miksi minulla edes pitäisi olla mukavaa? Ehkä minun pitäisi vain olla tyytyväinen siitä että on katto pään päällä. Mutta tuskin minun mielenterveys kestää enää kolmatta tällaista episodia. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, ekä siinä käy kuten kaveri sanoi, kun sen on kerran tehnyt (pettänyt), on se helpompi tehdä uudelleen....
Vajaa puolituntia käveltyäni, menin takaisin kotiin, olin ajatellut lähteä vaikka johonkin hotelliin yöksi, niin pahalta tuntui. Vaimoni halusi kuitenkin jutella aiheesta, joten avasin oluen ja istuimme olohuoneeseen. Vaimolla ei olut mitään selitystä, hän oli ollut ajattelematon, omien sanojensa mukaan. Ei osannut sanoa, mikä häneen oli mennyt, oli vain muistanut numeron edelleen olevan kännykässä, ja laittanut viestejä.
Kerroin vaimolle viron suunnitelmastani, ja ehdotin, että hän voisi käyttää nyt tämän hyödyksi sen nettituttavansa kanssa. Tai koska olivat suunnitelleet tapaavansa tammikuussa, niin miten olisi minun syntymäpäivä, voisin vaikka tilata heille hotellihuoneen. Olin niin raivoissani, että hetken mielessä häivähti jo korville vetokin. Mutta kun en pysty siihen niin en pysty.
Vaimo pyyteli anteeksi moneen otteeseen, luin hänelle siitä kirjasta sen saman kappaleen minkä kirjoitin tännekin. Muistutin myös siitä kun hän kerran sanoi, että kunhan hänen äidistään aika jättää, hän ei tiedä mitä hän tekee. Silloin häviää se viimeinenkin este, ei tarvitse enää pelätä äidin mielipidettä. Ja että hän saattaa tehdä jotain sellaista joka oikeasti satuttaa (noin niinkuin henkisesti). Sanoin etten halua välttämättä olla kokemassa sitä. Kysyin, miksei hän ollut lähettänyt koskaan sitä viestiä sille miehelle, vaikka näin sanoi tehneensä. Sanoi lähettäneensä tekstarina. Kysyin sitten, että miksi ihmeessä hän nyt sitten lähettelee tekstareita, kun on ensin lähettänyt lopettavansa viestien lähettämisen. Sanoin etten oikein usko tuota selitystä. Kysyin, että missä heidän oli mahdollisesti tarkoitus tavata tammikuussa, hotellissako, jossa he olivat ensimmäisen kerran tavanneet?
Vaimo sanoi, ettei hän ollut tapaamassa miestä, no miksi hän sitten laittaa viestin jossa lukee saatana selvällä suomen kielellä, että tavataan? En saanut vastausta siihenkään. Jos totta puhutaan, en oikeastaan saanut mihinkään mitään järjellistä vastausta. Ei hän osannut vastata, miksi hän näin tekee, kysyi minulta, pitäisikö hänen käydä uudelleen työpaikan psykologilla keskustelemassa aiheesta. Miksi minun pitäisi asiasta päättää? Jossain vaiheessa sitten alkaa ajatella, että se vika on varmaan itsessä. Totesin, että voin lopettaa omat harrastukset ja perua kaikki siihen liittyvät kurssit ja tapaamiset, ja keskittyä vain perheeseen.
Koska ilmeisesti se on yksi asia, joka ilmeisesti ajaa vaimon tällaisiin. Minussa on varmasti myös jotain vikaa -vaimon kielteisestä mielipiteestä huolimatta- koska miksi muuten hän hakee jotain hyväksyntää tai jotain muilta miehiltä. Sanoin jossain vaiheessa, kun hän kysyi että epäilenkö hänen olleen uskoton laivallakin, että tässä tilanteessa minulle on aivan yksi paskan hailee, vaikka olisi nainut kaikki miehiä laivalla.
En tiedä, yritän nyt unohtaa koko tapahtuman, se viron reissu meni nyt pieleen, en usko että pystyn siihen, eikä sinä ole mitään järkeä enää, koska vaimo tietää sen jo. Hän ehdotti, ettei hän enään menisi tyttöjen kanssa ravintoloihin tai laivalle, kun antaa noin vain tuntemattomille miehille sähköpostiosoitteen. Epäili oman käytöksen johtuvan oman naiseuden häviämisen pelosta, jostain ikäkriisistä, tai jostain muusta, paljonpa tuo minua lohduttaa. Mitä se hyödyttää estää häntämenemästä ravintolaan kavereiden kanssa. Jos hän haluaa pettää minua, ei se ole vaikeaa, ei siihen välttämättä ravintolaa tarvita. Tai voihan sinne raflaan mennä ilman että kertoo minulle.
Tai tarvitseeko tuon lohduttaakaan. Minähän olen vain pelle joka tuo rahaa talooon, hoitaa lapset ja auttaa vaimon opiskelussa. Miksi minulla edes pitäisi olla mukavaa? Ehkä minun pitäisi vain olla tyytyväinen siitä että on katto pään päällä. Mutta tuskin minun mielenterveys kestää enää kolmatta tällaista episodia. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, ekä siinä käy kuten kaveri sanoi, kun sen on kerran tehnyt (pettänyt), on se helpompi tehdä uudelleen....
posted by Isä at 9:46 ap.
1 Comments:
Älä syyllistä itseäsi kaikesta. Jokaisessa parisuhteessa varmaan tulee tilanteita jossa ulkopuolinen huomio tuntuu liian hyvältä, syystä tai toisesta. Oma valinta on, miten siinä tilanteessa toimii.
Toisaalta nyt on tilaisuus lähteä puhtaalta pöydältä, selvittää molempien toiveet ja tarpeet parisuhteessa. Kannattaa varmasti pyytää apua ammatti-ihmiseltä joka tapauksessa. Teillä on kaksi tosi tärkeää syytä minkä vuoksi tehdä kaikkenne parisuhteenne eteen.
Voimia sinulle.
Lähetä kommentti
<< Home