Remppaa ja kremppaa

Remppaa on tullut tehtyä. Keväällä aloitin ulkoseinän remontoinnin, eli ulkovuorilaudoituksen vaihdon, se jäi kesken kun sain selkäkivun joka sittemmin on diagnosoitu välilevyn pullistumaksi (kaksi itseasiassa).


Keskenhän se jäi, selkäkipu oli aika kova, välillä nautittiin kolme-neljä tulehduskipulääketabelttia päivittäin, melkein kaksi kuukautta niitä tuli syötyä. Onneksi nyt aletaan olla voiton puolella, kävin fysioterapiassa, vielä on epäselvää kuka sen lystin maksaa, minä vai työnantaja. Jossain vaiheessa olen käynyt työnantajan piikkin fysioterapiassa samassa lääkärifirmassa, mutta nyt ilmeisesti on sopparia muutettu.

No nyt kuitenkin selkä taas antaa myöden tehdä julkisivuremonttia. Menee muutama koolinki vaihtoon. Viime kesänä tulikin tehtyä katto uusiksi.

Hyvää pääsiäsitä

Kaikille lukijoille.

Tänään käytiin katsomassa Risto Räppääjä elokuvaa tuttavaperheen kanssa, eli sen perheen kanssa joilla oli tämä aviokriisi tai jokin, nyt on homma heilläkin tasaisempaa, kun mieskin otti ja kävi kokeilemassa ns. viereasta, niin vaimokin heräsi tai tuli mustasukkaiseksi. No yhtä kaikki, heillä menee nyt kaiketi paremmin, mutta mielenkiintoista, kuinka nainen heti kun mies kelpasikin toiselle naiselle, olikin niin mukava ja ihana. Samapa tuo, pääasia että kaikki on kaiketi nyt hyvin heiän perheessä.

No ei se meilläkään nyt aivan ruusuilla tanssimista ole, ainahan niitä riitoja tulee, ja tein tässä toissa päivänä milenkiintoisen havainnon.

Olimme vaimonkanssa keskustelemassa ja semme olleet aivan samalla aaltopituudella asiassa, ja hän tuli käyttäneeksi elekieltä johon sitten vastasin omalla "vastausvuorolla" käyttämällä samaa elekieltä, josta tulikin aikmoinen riita. Eli minä vähättelin häntä jne.

Yritin selvittää, että käytin aivan samoja metodeita kuin hänkin, mutta ei siitä mitään tullut, syyllinen olin minä :) Toinen asia jka harmittaa on se, että n. vuosi sitten vaimoni lupasi maksaa minulle matkan jonnekin kuvausreissulle. No nyt ollaan siinä tilanteessa, että hän on tulossa mukaan ja nyt mietitäänkin hinnan mukaan minne ollaan menossa. ELi se alkuperäinen ajatus oli ja meni. Melkein tekisi mieli sanoa, että antaa olla, ei mennä minnekään, kun ei voida mennä sinne minne minulla oli tarkoitus.

Jokiu tietysti tässä ajattelee, että onpa kehittävää riidellä matkan päämäärästä. No minulle se matka päämäärä on enemmän kuin tärkeä, koska olen menossa kuvaamaan ja tarvitsen kuvia mahdollista tulevaa näyttelyä varten. Katsotaan mitä tästäkin tulee.

Syntyvyydenhallintaa

Tai ei nyt ehkä ihan, vaan lähinnä ehkäisystä on kyse. Vaimo on aika pitkälti hoitanut tuon ehkäisypuolen, ensin pillereillä, no joku vuosi mentiin kondomeilla, mutta sitten tuossa viime vuoden puolella vaimo käytti ehkäisylaastareita. Niistä aiheutui kaikenlaisia sivuvaikutuksia elimistölle. Lihomista, tunnealojen vaihtelua sun muuta.

No nyt päätin minäkin kantaa korteni kekoon, olihan asiasta keskusteltu jo aiemmin ja asiaa mietitty, en vain ollut saanut itsestäni irti. No nyt sitten n. viikko sitten soitin lekuriin ja sovin ajan jossa keskusteltiin sterilisaatiosta, ja tänään olis itse leikkauksen aika. Aika hyvin se meni, ei se kivaa ollut, en minä sitä sano, mutta nyt se on tehty. Jos nyt joku suunnittelee samaa, niin suosittelen ennen leikkausta ajamaan karvat kivespusseista :)

Faijakin kävi

Niin faija on käynyt varsin usein, tässä sunnuntaina viimeksi ja sitä ennen tuossa ennen joulua ja sitten oli syksymmällä. No oli sillä faijalla asiaakin, oli joutunut pallolaajennus leikkaukseen, saanut sitten katetrista vielä tulehduksen ja joutui sairaalassa ottamaan ihan suonensisäistä antibioottia ja kotiinkin olivat laittaneet hevoskuurin. Mietimme sitten myöhemmin, että ei sleltä (Faijan puolelta) paljoa soitella, vaikka toinen oli joutunut leikkaukseen, eifaija ja tietysti vielä vähemmän hänen vaimonsa. Sanoinkin vaimolle, että sieltä ei nykyinen vaimo soittele vaikka faijasta henki lähtisi.

Olen aivan varma itseasiassa, että siinä vaiheessa jos ja kun faijasta henki lähtee ennen nykyistä vaimoansa, niin siellä kuolinpesä tyhjennetään ennenkuin kissaa ehtii sanoa, kukaan meistä lapsista tuskin ehtii katsomaan mitä jäi jäljelle, varsinkin sellainen materiaalinen tavara häviää varsinkin jos se on yhtään arvokasta tai vaikkei olisikaan. Tämä vaimo kun on mustasukkainen jopa mummoni valokuvista. Mutta minkäs teet, vakka kantensa on ilmeisesti löytänyt.

Taas on rauhallisempaa

Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta ei ole sellaista riitelyä taas kuin mitä tässä on ollut. Ostin kuntosalikortin ja tänäään piti käydä sitten salilla, mutta siinä iltapäivällä kun laitoin tytöille uimakamppeet reoouun ja etsimme räpylät eteisen laatikosta, niin unohdin ne sitten kotiin. Olimme sopineet, että tytöt menevät äitinsä kanssa uimaan vanhemman tytön pianotunnin jälkeen. Minun piti siis mennä siksi aikaa kuntosalille ja tulla sitten uimaan, en sitten viitsinyt mennä sukkasilteen. Uin sitten sen puolisen tuntia. Pitäisi ostaa uimalasit, edelliset varastettiin uimahallista.

Harmittaa kun en voi liittää kuvia lisää tänne, ei ole tilaa. Täytyy yrittää selvittää saako sitä lisää jotenkin.

Launataina tulee Myllykoskelta pariskunta kylään he käyvät pariskuntana meillä sen 1-2/krt. vuodessa,, mies tykkää tehdä elisaisia ruokia ja nyt hänellä on mukanaan sitten villisian filee, siitä pitäisi sitten uunissa tehdä jotain, ai niin täytyy käydä alkossa hakemassa punaviiniä lisää. Lisukkeeksi sitten suppilovahveroita ja perunamuusia. Pariskunta ei ole naimisissa eikä heillä ole lapsia, eikä tulekkaan, molemmat alkavat olla jo sen verran paljon meitä iäkkäämpiä. Mutta mies on ottanut meidän tytöt jotenkin "omikseen" että hän aina huolehtii syntymäpäivät ja ostaa heille lahjoja, Lähettää kortteja kun käy viipurissa ja ostihan hän joululahjatkin molemmille. Tytöt tykkääväy myös hänestä kovasti ja osottavat tietysti heidän tuloa.

Katsotaan sitten lauantain jlkeen minkälaista siitä villisiasta tuli.

Naisen ymmärtämisen vaikeus

Juh, otsikko kertokoon kaiken.On taas ollut jos jonkinlaisia ongelmia parisuhteessa, itsellä ja muilla. Kaverin vaimo on saanut päähänsä, ettei oma mies ole oikein hyvä, ja on nyt saanut luvan käydä keskusteluja vieraan miehen "nettituttavan" kanssa. Aivan kaikkea en tiedä enkä haluakkaan rietää, mutta puheluita sivukorvalla kuunnelleena voin sanoa ettei kovin hyvältä kuullosta.

Vaimoni kyseli samaa asiaa, että mitä minä tekisin samassa tilanteessa, sanoin olevani todennäköisesti aika ehdoton, john sain lisäkysymyksen, että mitä minä luulen tällaisessa tilanteessa tämän toisen osapuolen tekevän, jääkö vai lähteekö? Ja vastauksesta ymmärsin, että lähtee. Kerroin, että jokainen tekee siinä tapauksessa kuten parhaaksi näkee.

Toinen mistä saa kuulla on se. että olen passiivinen. Kuinka moni meistä jaksaa olla kovin aktiivinen 8h työpäivän jälkeen ja kun vielä pitää odottaa että lapset nukkuu. Olemme ottaneet tästä yhteen aika monta kertaa. Sitten, naiset, te sanotte ettette te nalkuta, miksi kutsutte sitä, että samasta asiasta sanotaan 5-10 kertaa peräkkäin samassa lauseessa. Mulla menee hermot siihen, ja sitten kun siihen vastaa väsyneenä joojoojoo, niin menee se palkokasvi sinne nenään ja syvälle. Olenkin nyt miettinyt, mitä tässä voisimn keksiä, pitäisikö vain myönnellä ja kuunnella mitä arvon rouvalla on sanottavaa.

Lehdestä luin tänään, että nainen on seksikkäimmillään 38 vuotiaana, todennäköisesti tämä pitää paikkansa. No ainakin siltä vaimo näytti kun lähti bailaamaan, saa nähdä monelta sitä tullaan kotiin. Huominen meneekin sitten pyörittäessä perheen arkea, kun rouva painuu educa messuille. Täytyykin varata yksi lauantai itselle tuossa ensi kuussa, olisi taas nuo klassiset kamerat myyntinäyttely Balderin salilla.

Nyt lupaan kirjoitella ahkerammin, onneksi tuota luntakin tuli, saisi vaan olla enemmän.

Hitto joo, meinas ihan unohtua, mähän pääsin kuin pääsinkin vaihtamaan duunia, keväällä 13.4 perjantai alkoi uusi työ, nyt sitä ollaan konsulttina, ensin Elisalla ja nyt Nokialla, enempää ei voi kertoa., mutta siihen ttyöpaikan vaihtoon olen enemmän kuin tyytyväinen

Aikaa on vierähtänyt

Sitten edellisen postauksen.

Ei mitään niin kovin ihmeelistä ole sattunut, tyttö nyt täytti kahdeksan ja olimme talvilomalla mökillä.

Mutta mutta, kun tuossa joskus kirjoitin, että olimme tehneet sopimuksen, että jos minä kuvaan, niin teen sen avoimesti ja esitän hänelle kuvat. No nyt sitten eräs nuori nainen otti yhteyttä ja pyysi minua kuvaamaan häntä, niin sepä ei enää vaimolle käykkään.

Hän totesi yksinkertaisesti ettei se käy.

Ja miksikö ei käy, no kun hänkään ei saa tapailla vieraita miehiä ja keskustella heidän kanssaan, eli nyt hän taas rinnastaa nämä asiat. Mielenkiintoista eikö totta. Asiasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Kun kerroin hänelle syyn miksi haöuan kuvata ihmisiä, eli tulla paremmaksi kuvaajaksi, hänen vastaveto oli, miksen kuvaisi lähiympäristössä olevia ihmisiä. Hän ei suostu olemaan kuvattavana, no ketä jää, ehkä hänen sisko, no ei hänkään nyt oikein innokas ole.

Ärsyttää. No huomenna menen kuvaamaan erästä duunikaveria ja hänen hevostaan, hänkin on nainen, ja ilmeisesti se vaimoa jollain tasolla ärsyttää sekin. Ainakin ollin rivienvälistä lukevinani. Sitten yritin ehdottaa, että jos menisin erään valokuvaaiheisen foorumin tapaamiseen. Niin hän kysyi mitä siellä on tarkoitus tehdä, ryypätä vai? Vastasin, että tavata samanhenkisiä ihmisiä ja juoda olutta. Hän oli hyvin tyytyväinen ollessaan oikeassa. En minä ole itse koskaan kysellyt häneltä kun hän menee kapakkaan kaverinsa kanssa, että mitä hän sinne menee tekemään. No tuskimpa sinne mennään pitsiä nypläämään tai raamattua lukemaan.

Juhlimaan kai sitä on rouva aina mennyt. Nyt kun minä olisin menossa niin hirveä kuulustelu. Taidankin ottaa sitten saman linjan kun hän on menossa seuraavan kerran kaverinsa kanssa ulos.

Kerron sitten kuinka kävi....

Pikkujoulujuhlia ja kapinaa

Pikkujoulut:

Tytöllä, siis vanhemmalla oli tänään koulussa luokan pikkujoulujuhla. Olin joidenkin vanhempien kanssa tässä joku aika sitten suunnittelemassa tätä tämäniltaista juhlaa. Ideana oli, että lapset tekisivät sinne isot piparit, jotka sitten koristelisivat. Koristelemisen jälkeen koristeiden annettaisiin kuivua ja sinä aikana lapset kävisivät sitten buffetissa. Vanhemmat toivat sinne kaikenlaista syötävää, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.

Sitten pipareihin laitettiin tavuja jouluisista sanoista, eli 24 tavua (tarkistimme yhdessä vanhempien kanssa ettei sanosita saa mitään "erikoisia" versioita) ja laitettiiin kiinni pipariin nauhalla, lapset saivat sitten tutkia mitä sanoja niistä muodostui. Lapsilla oli myös ohjelmaa aivan itse keksittynä. Tyttären piti esittää oma juttu kahden muun tytön kanssa, mutta yksi tyttö jänisti sitten viime hetkellä ja se esitys jäi sitten pitämättä. Lopuksi sitten vanhemmat esittivät mykkänä (eli vuorosanoja ei ollut, vaan yksi vanhgemmista luki sadun). Oli kaksi puuta, aurinko, meri, hyasintti, joulupukki, huppupäien mies, kivi ja Gingseng-juuri (minä :) ) Loput vanhemmista olivat siten esirippuna. Lapsilla oli hauskaa ja niin oli meillä vanhemmillakin.

Kapinaa:

Lueskelin tuossa yhtä artikkelia ja luulen oivaltaneeni mistä vaimoni käytös johtuu, hänellä on menossa ikäkriisi, eli neljänkympin kriisi.
Tässä lainus artikkelista:


Ajankohta: Neljänkympin kriisi ilmenee naisilla 36-40 vuoden vaiheilla, miehilla taas valitettavasti 40-45 vuoden vaiheilla. Siihen liittyy juuri tällaiset tapahtumat ja käytös. Tällöin ihminen haluaa selvittää, kuka hän on.

Toiminta: Kapinavaiheessa rikotaan rajoja ja katsotaan kuinka pitkälle voi mennä. Kapinoiva identitteettikriisi alkaa tavallisesti siinä vaiheessa, kun lapsuuden ja yhteiskunnan asettama "pitäisi"-vaatimusten taakka muuttuu lian painavaksi. Ihminen uupuu koko tilanteesee ja päättää, että muiden miellyttämisen aika on ohi.

Tempaukset: Kapinoitsijalla on uusia harrastuksia j uusia ystäviä (aivan kuten vaimollani, käy baarissa kaverinsa kanssa, opiskelee jne. jne.) joiden kanssa puhutaan syvällisiä (kuten nyt se mies jonka kanssa hän kirjoitteli netin välityksellä). "Ymmärtäjän" kanssa viriää valitettavan usein myös suhde (uskon, että näin olisi saattanut tapahtuakin, ellen olisi huomannut viestejä).

Usein kuultuja lauseita "Olen vankilassa! Ilman sinua voisin olla sellainen ihminen kuin haluan olla. Tahdon olla MINÄ! (No näitä ei meillä ole kuultu, ainakaan vielä)

Vaarat: Kapinoiva yrittää vapautua menneisyyden ihmisistä ja ihmissuhteista, mutta kuvittelee lievittävänsä ahdistustaan hylkäämällä kumppaninsa. Kapinointi puolisoa kohtaan ei ole sattumaa, sillä kapinoivan kumppani muistuttaa usein kapinoitsijan menneisyyden ahdistavia ihmisiä, esimerkiksi jompaakumpaa vanhempaa Kumppanin kannattaa muistaa, että kapinoivan sisäinen prosessi ei välttämättä juurikaan liity häneen, vaikka siltä tuntuisikin.

Tapoja purkaa ahdistusta: Terapia, kurssi, harrastus, urheilu, luova toiminta.
Ei suositeltavia tapoja: Alkoholi, Työnarkomania, sivusuhteet.

Tämä oli mielenkiintoista tekstiä, löysin paljon samoja piirteitä myös vaimostani. Tuli tässä mieleeni myös keskustelu tuosta valokuvauksesta ja hänen nettikirjoittelusta. Sovimme, että jos se on hänelle tärkeää kirjoitella, niin OK, tekee sitä sitten, mutta ei salassa, vaan avoimesti. Minä puolestani teen valokuvausta avoimesti, eli näytän hänelle kuvat aina kun olen jotain ihmistä kuvannut (varsinkin jos kuvaan naispuolista).